Mun ensimmäinen kuukausi perheen kanssa on nyt virallisesti vietetty
ja fiilikset on edelleenkin ihan tosi mahtavat. Tietysti välillä on
haastaviakin tilanteita lasten kanssa, mikä on ihan luonnollista mutta ongelmat
on pystytty aina ratkomaan vanhempien kanssa. Arki täällä ei eroa kovinkaan
paljon suomalaisesta arjesta. Vanhemmat käyvät töissä ja lapset koulussa. Illat
kuluvat suurimmaksi osaksi kotiläksyjen ja harrastusten parissa. Jos jää
vapaa-aikaa lähdetään yleensä leikkikentälle, kirjastoon, pyöräilemään tai
pelataan UNOa. Pelit tosin välillä yltyy aika rajuiksi ja useastakin kortista
löytyy hampaiden jäljet.
Leipomistakin on tullut kokeiltua. Leivoimme perheen
nuorimman lapsen kanssa pipareita, ja hän sitten reippaana kysyi saisiko rikkoa
kananmunan. Totta kai lupasin tämän tehtävän hänelle ja samalla sekunnilla hän
pamautti kananmunan pöytää vasten. Vasta tämän jälkeen hän muisti kertoa, että
ei ole ikinä aikaisemmin rikkonut kananmunaa ja kysyi miten se oikeastaan
tehdään. Perheen isän tultua kotiin hän hämmästyneenä kysyi, että käytimmekö
leipomiseen jauhoja, voita ja munia, johon vastasin itse hieman hämmästyneenä,
että totta kai. Myöhemmin selvisi, että perhe on leiponut aikaisemmin
ainoastaan käyttäen valmiita seospusseja. Kananmunan rikkomisesta innostuneena
leivoimme sitten seuraavana päivänä kaikkien lasten kanssa yhdessä muffineja,
emmekä käyttäneet valmista seosta.
Koulu täällä on tietysti vähän erilainen Suomen kouluihin
verrattuna. Vanhin tyttö, joka on jo 13 vuotta, osaa itse hoitaa itsensä
aamuisin bussipysäkille mutta kahden nuorimman kanssa, jotka ovat siis 2- ja 3-
luokilla, tämä rutiini tehdään yhdessä. Meidän bussipysäkille kokoontuu
naapurustosta noin kymmenen äitiä tai isää lastensa kanssa joka aamu 8.30. Bussia
odottaessa vanhemmat kerkeävät sitten vaihtaa keskenään myös tuoreimmat juorut
sekä kertoa viimeisimmät jouluostokset. Ja kyllä ihan oikeasti kaikki kaupat
täällä on ollut jo viimeiset kaksi viikkoa täynnä joulukoristeita ja ihmiset
ovat oikeasti jo aloittaneet joulun odottamisen. Ensimmäisinä päivinä tämä tapa
tuntui lähinnä vain huvittavalta ja koomiselta; ryhmä aikuisia ja lapsia seisoo
tienvarressa tasaisin välimatkoin ja juoruaa. Bussi poimii lapsijoukkoja noin
100 metrin välein, joten seuraavan rykelmän pystyy näkemään edelliseltä
pysäkiltä. Sama tapa sitten toistetaan iltapäivällä 15.53, kun bussi palauttaa
lapset koulusta. Kuukauden jälkeen pystyy kyllä jo sanomaan, että se on myös
minun arkea tällä hetkellä.
Lasten ollessa koulussa vietän vapaa-aikani usein kavereiden
kanssa joko shoppaillen, urheillen, piknikillä, rannalla tai ihan mitä
keksitään vaan tehdä. Tällä alueella asuu super mukavia au paireja, joiden
kanssa on tosi helppo tulla juttuun. Tosin tuntuu kyllä siltä, että kaikki muut
au pairit ovat kotoisin Saksasta. Long Islandilla en ole tavannut vielä yhtään
suomalaista. Saksalaiset ovatkin heittäneet vitsillä, että minun olisi hyödyllisempää
osata saksaa kuin suomea ja olivat heti opettamassa omaa kieltään.
Urheilullisena ihmisenä en kauaa pystynyt pysymään erossa hikitreenistä, joten
nyt minulla on sitten kuntosalijäsenyys ja ollaan kavereiden kanssa keretty
testata jo lähes kaikki ryhmäliikuntatunnit. Oma ehdoton suosikki on kyllä
ollut trampoliini jumppa, jossa oikeasti hypitään 45 minuuttia putkeen
trampoliineilla. Ihan huippu hauskaa ja rankkaa!! Viikonloput menevät myös
kavereiden kanssa ja useasti Manhattanilla kierrellen.
Jos mennään sitten juttuihin, jotka Amerikassa on vaan
yksinkertaisesti pakko kokea, niin yksi niistä on Halloween. Ja Halloween
täällä oli ihan Ä L Y T Ö N ! Siis aivan erilainen mihin olen tottunut Suomessa
ja mitä oli odotukset. Ensinnäkin se, että Halloweeniä ei juhlittu vain yhtenä
päivänä tai edes viikonloppuna vaan fiilis oli yllä koko kuukauden. Lähestulkoon
jokainen talo meidän naapurustossa oli panostanut ihan satasella pihan
koristeluun. Karkki- vai kepponen kierrokselle lähdettiin koko suvun voimin.
Kaikki olivat tietysti pukeutuneet Halloween asuihin ja lapset keräsivät
enemmän karkkia kun lukiolla oli penkkaripäivänä. Lapset muistuttelivat mulle
lähestulkoon joka päivä, että asu on hankittava tai muuten ei voi heidän kanssa
halloweenia viettää. Asuvalinta oli sitten lopulta vampyyri kuningatar. Meidän
perheestä löytyi myös muun muassa kissanainen, prinsessa ja cow boy. Kaikki
asukkaat olivat liikkeellä kaduilla monta tuntia ja koko naapurusto piti
yhdessä hauskaa.
Ai niin olihan täällä muuten jotkut vaalitkin tässä muutama
päivä sitten. Seurasin vaaleja jo ennen tänne tuloa, ja ensinnäkin täytyy
todeta, että tapa jolla suomalainen media uutisoi tulevia vaaleja, oli paljon
neutraalimpi kuin miten paikallinen media täällä ottaa asiaan kantaa.
Telkkarissa pyöri samaan aikaan valehtelematta ainakin 15 eri kanavalla
jonkinlainen analyysi tulevista vaaleista. Eräs toimittaja radiossa totesi,
että Trumpin vaalikampanja muistuttaa lähinnä vain naurettavaa realityohjelmaa.
Myös lapsille oli järjestetty omia lastenohjelmia vaaleihin liittyen.
Kanavilla, joilla näytettään vain lastenohjelmia, pyöri Clintonin ja Trumpin mainoksia.
Ja varsinkin Trumpin kannattajat oli helppo erottaa muun muassa pihojen
kannatuskylteistä.
Vaaleja edeltävänä lauantaina olimme kavereiden kanssa
viettämässä aikaa Manhattanilla Times Squarella ja voin sanoa, että siellä
todellakin näkyi vaalipäivän läheneminen. Keskelle Times Squarea oltiin
rakentamassa valtavaa lavaa abc-uutisstudion vaalilähetystä varten, joka
puolella oli muovisia Trump-hahmoja, jotta turistit pystyivät ottamaan kuvia
sekä paikalla oli myös näyttelijöitä Trump-naamojen kanssa. Myös useissa
lahjatavarakaupoissa ja katukojuissa oli myytävänä I love New York- paitojen
lisäksi myös paitoja joko Clintonin tai Trumpin naamalla. Vaalipäivänä Time
Square oli vain ja ainoastaan vaaleja. Valtavilla mainosscreeneillä pyörivät
Clintonin ja Trumpin kuvat Broadway- mainosten sijaan. Empire State Buildingin
seinään oli heijastettu kuva äänestyksen live- tilanteesta ja ihmisiä oli
paikalla ihan valtava määrä. Vaalipäivästä teki erilaisemman myös se, että
lasten ei tarvinut mennä ollenkaan kouluun. Vapaata oli ainoastaan sen takia,
että oli vaalipäivä. Tämä siis tiesi lisätöitä minulle, joten vaalipäivä sujui
lasten kanssa. Äänestystapahtuma itsessään on aika lailla samanlainen kuin
suomessa; Jokainen pääsee pieneen koppiin ruksittamaan valitsemansa ehdokkaan
nimen. Perheen vanhemmat kävivät molemmat äänestämässä ja he myös seurasivat
vaalilähetyksiä läpi yön. Aikaeroista johtuen vaalitulos saatiin vasta varhain
keskiviikkoaamuna mutta telkkaria katsottiin varmasti lähes kaikissa kodeissa
siihen saakka. Aamulla koulubussia odottamaan ilmestyi hyvin väsyneen näköisiä
vanhempia lastensa kanssa, ja spekulointi mitä edellisyönä oli oikein tapahtunut
oli kova. Päällimmäisin tunne kaikilla oli hämmennys tuloksesta. Juttelin
paikallisen kioskin omistajan kanssa ja hän totesi, että koko Amerikka on tällä
hetkellä shokissa. Hän kertoi myös oman mielipiteensä Trumpista ja totesi, että
pitää Trumpia vain ja ainoastaan bisnesmiehenä ja epäili vahvasti, että
Trumpista ei ole johtamaan USA:n kokoista valtiota. Jopa spinning tunnin
ohjaajan ensimmäinen kysymys oli hieman piikittelevästi ”no mitäs mieltä olette
vaalituloksesta”.
Täällä ei ihan vielä olla päästy nauttimaan lumisateesta. Itse asiassa varsinainen syksy on täällä vasta nyt, sillä lehdet ovat vaihtaneet väriä vasta reilu viikko sitten. Nautin kyllä mielummin näistä 15 asteen lämpötiloista kun Suomen pakkasista.
Terkkuja,
Emma
