Miten pitää urheilija erossa urheilusta? Vastaus on hyvinkin yksinkertainen; ei mitenkään. Ei tarvi kuin mainita, että olisi mahdollisuus ottaa osaa urheilutapahtumaan, joka on samalla myös hyväntekeväisyyttä, niin ilmoittautumislomakkeet on täytetty. Stanfordin yliopiston sairaalan sydänosaston hyväksi järjestettiin Racing Hearts 5K/10K hyväntekeväisyysjoksu, jossa oli siis mahdollista oli ilmoittautua joko 10 tai 5 kilometrin juoksuun ja ilmoittautumismaksu ohjattiin sydänosastolle. Tapahtuma oli sen verran suosittu, että jo ennen itse tapahtumapäivää juoksupaikat oli loppuunmyyty. Tapahtuma-alueella tarjoiltiin aamupalajogurtit, -sämpylät sekä -hedelmät ja juoksun jälkeen oli tarjolla välipalapatukoita sekä lisää hedelmiä. Useilla pisteillä oli asiantuntijat kertomassa terveyteen liittyvistä asioista ja päästiin muun muassa kertaamaan elvyttämistä sekä kertomaan kameroiden eteen mikä tekee meidän sydämet onnellisiksi. Myös ilmaiset hieronnat käytettiin hyväksi ja kaiken näköistä turhaa mainostavaraa lähti mukaan. Maaliin pääsijät palkittiin myös upein mitalein! Kokonaisuudessaan ihan super hauska tapahtuma!! #racinghearts2017
Tilannepäivitystä hiiriongekmasta. Kodista oltiin evakossa tiistaista perjantaihin mutta loppujen lopuksi ammattimiehet saivat kuin saivatkin homman haltuun ja hiiret karkoitettua. Hotellissa huonejako meni siten, että toiseen huoneeseen majoittuivat host vanhemmat sekä lapset ja minulle otettiin oma huone mutta ilmoitettiin, että koirat yöpyvät myöskin siellä. Nukkuminen on kyllä erityisen mukavaa kun toinen noin 70 kiloisista koirista päättää tunkea koko ajan viereen ja joudut työntämään häntä vähän väliä pois sängystä. Kun hotellista päästiin vihdoin palaamaan omaan kotiin, sattui samalle päivälle lasten kouluretki. Äiti ja lapset lähtivät päiväretkelle ja sovimme host äidin kanssa, että tulisin perässä toisella autolla ja sitten vaihtaisimme autot ja ajaisin lapsien kanssa vielä toiseen kouluun iltapäiväksi. Retkipaikkana oli maatila, jossa pääsi ihastelemaan kaikenlaisia eläimiä ja otuksia. No sovittuna aikana sitten vaihdettiin autot ja lähdimme lasten kanssa ajamaan kohti koulua. Kauaa ei keretty ajaa kun aloin kuuntelemaan, että nyt kuuluu kyllä ihmeellistä rapinaa auton sisältä. Tässä vaiheessa tuli ensimmäisenä mieleen, että tämän täytyy olla vain hiiristä johtuvaa mielikuvitusta mutta varmuuden vuoksi teimme kuitenkin pysähdyksen huoltoasemalle ja tutkimme autoa mutta mitään ei kumminkaan löytynyt. Matka siis jatkui. Juuri kun pääsimme vuoristotielle sama rapina alkoi edelleen ja ei siinä sitten kauaa mennytkään kun etupenkin alta ilmestyi orava auton sisälle. Sitä ei kyllä pysty varmaan kukaan sanomaan, että kuka autossa olijoista säikähti eniten. Orava syöksyi takasin auton uumeniin ja seuraavan levähdyspaikan ilmestyessä auto laitettiin parkkiin, lapset otettiin ulos autosta ja ovet avattiin niin auki kuin vain mahdollista. Soitin sitten host äidille, että mitäs tässä nyt tehdään kun auton sisällä on orava ja se ei suostu tulemaan ulos. Vinkiksi tuli, että laittakaa vielä hälyyttimet päälle, ehkä se säikähtää ja tulee ulos. No seuraavat 20 minuuttia sitten istuimme levähdyspaikalla, auton ovet sepposen selällään ja hälytys päällä. Siinä vaiheessa ei kyllä enää tiennyt, että olisiko pitänyt itkeä vai nauraa ja voin vain kuvitella minkälaiselta tilanne on näyttänyt muista autoilijoista. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, orava ilmeisesti tuli ulos autosta vaikka sitä emme enää nähneetkään mutta pääsimme turvallisesti perille.
Onneksi välillä on päästy rentoutumaan myös Sand Cityn, Capitolan sekä Santa Cruzin hiekkarannoille.
