torstai 20. huhtikuuta 2017

Las Vegas!!

Kasinoja, kasinoja, kasinoja, kasinoja ja yökerhoja.  Mitäpä muutakaan, koska me ollaan niin Las Vegasissa!! Valmiiksi tiedettiin, että paikka on kuuluisa juuri edellä mainituista asioista mutta jotenkin ei vain pystynyt käsittämään, että niin monta kasinoa voi tunkea samalle alueelle ja saada vielä täyteen ihmisiä. Lentokoneesta astuessa ei tarvinut montaa kertaa arvuutella mihin on saapunut, sillä jopa lentokenttä on aivan täynnä pelikoneita. IHAN JÄRJETÖNTÄ! Mihinkään et päässyt kaduilla kulkemaan ilman, että kymmenen eri henkilö kerkesi houkutella yökerhoon tai tarjota kuponkeja ilmaisiin juomiin. Vegas on aika siisti paikka siitä, että eri alueet on tehty näyttämään eri mailta tai osavaltioilta. Kaikkea nimittäin löytyy; on New Yorkin vapauden patsaat, Venetsian kanaalit ja Eiffel- tornikin näkyi suoraan hotellihuoneen ikkunasta. Ja niistäkin joka paikkaan oli tungettu vähintään yksi kasino. Ja maailmanpyörässä oli sisällä baari…


























Hotellimajoitus oli vähintäänkin HULPPEA!! Harvemmin on päässyt majoittumaan Las Vegasiin 38. kerroksessa olevaan valtavaan sviittiin, jonka kaikista lasi-ikkunoista, tai oikeastaan voisi sanoa seinistä, on näkymät pääkadulle. Päämakuuhuoneessa oli valtava poreamme ikkunan vieressä ja huonepalvelu kuljetti aamupalan soitosta sänkyyn asti joka aamu. Alakerrassa oli ostoskeskus ja uima-allas sekä allasbaari, josta sai parhaimmat pina coladat ikinä! Melkein pystyi jo kuvittelemaan, että jokapäiväinen elämä olisi yhtä siistiä. #highlife



















Tiistaiaamuna lähdettiin kohti Hoover Damia sekä Grand Canyonia, jotka ovat aika hulppean siistejä paikkoja. Ja ihan valtavia! Jos haluaa kävellä alas kanioniin, tapana on yleensä yöpyä siellä ja palata seuraavana päivänä takaisin. Tosin tässä loman jälkeen totesin naapurissa asuvalle vanhalle herralle, että tuli käytyä Grand Canyonilla, niin eiköhän sieltä jo tullut kertomukset kuinka hän oli yhden päivän aikana urhoollisesti kivunnut molempiin suuntiin. Tosin vasta takaisin tullessa oli sitten selvinnyt tämä yleinen yöpymiskäytäntö… Me tyydyimme pysymään ihan ylätasanteella ja ottamaan kuvia. Alue ei todellakaan ole aidoin rajattu vaan ihmiset heiluvat niin lähellä kielekkeen reunoja kuin huvittaa. Sen verran hurjalta näytti joidenkin touhu, että Jonna päätyi myöhemmin googlettamaan kuinka yleisiä kuolemat kanionilla oikein ovat.





















No, ettei lomasta kumminkaan saada tehtyä liian hohdokasta niin eiköhän minun tuurilla sinne saada yksi ruokamyrkytyskin mahdutettua väliin. Tai oikeastaan kaksi, sillä eihän kukaan yksin halua kokea sellaista kärsimystä. Tiistai-iltana ajettiin Grand Canyonin lähellä sijaitsevaan hotelliin, sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus jatkaa Bryce Canyonille sekä Zion kansallispuistoon. Illallinen nautittiin normaaliin tapaan ravintolassa ja hotellista meille oli varattu businness- huoneet. Huoneesta ei paljon enempää kommentoitavaa ole kuin, että vessa oli ainakin hieno. Tuli nimittäin vähän enemmän kuin muutama tunti halattua pönttöä. Minä hotellihuoneen vessassa, Jonna hotellin yleisessä vessassa. Satuttiin nimittäin syömään samat annokset ravintolassa ja yhtä aika yöllä sitten todettiin, että nyt on vointi kyllä astetta heikompi. Urhoollisesti kumminkin seuraavana päivänä istuimme autossa oksennuspussien kanssa, kun muu perhe kiersi kansallispuistoja ja reippaili raikkaassa ulkoilmassa. Tasaisin väliajoin täytyi sen verran kerätä itseään, että sai syötyä ripulilääkkeet ja maitohappobakteerit. Lopulta päästiin takaisin Vegasiin ja seuraavana aamuna vointi oli jo sen verran parempi, että pystyimme raahautumaan uima-altaalle ja iltapäivästä taikanäytökseen. Illallisella uskaltauduttiin syömään ehkä liiankin rohkeasti, sillä seuraavana yönä oltiin jälleen halaamassa pönttöjä. Molemmat. Olo oli vain jotain niin hirveää, että ei tiennyt miten olisi. Mutta tulipahan käytyä Utahissa, Nevadassa ja Arizonassa. Ei enää ikinä uudestaan. No ehkä Las Vegasissa voisi pyörähtää kun täyttää 21- vuotta…



Ai niin tuli muuten lennettyä "kohutulla" United airlines lentoyhtiöllä ja silti ollaan elossa. Ja näin viikon jälkeen ruokamyrkytyksestä alkaa ruokakin jo maistua!

-Emma