Los Angeles

Walk of Fame, Hollywood sign, Venice beach, Santa Monica, Beverly Hills, julkkisten asunnot… Mistäköhän muusta Los Angeles voisi vielä olla tunnettu.

Lauantaiaamuna tai oikeastaan voisi sanoa, että keskellä yötä, kello 1.30, oli herätys ja suunta kohti Los Angelesia. Vähäiset yöunet eivät haitanneet mutta huumori meinasi loppua siinä vaiheessa kun aamu valkeni ja sää oli aivan karmea. Viime reissulla Las Vegasissa saimme ruokamyrkytyksen ja nyt aina aurinkoisessa ja lämpimässä Los Angelesissa satoi vettä. Myöhemmin päivällä teimme bussikierroksen, ja opas sitten kertoi, että Los Angelesissa aurinkoisia päiviä on noin 300 vuodessa. Yllätys yllätys satuimme juuri siihen prosenttiin, joka pääsi kokemaan jotain uutta ja erikoista, nimittäin vesisadetta. Päivän edetessä ilma kumminkin parani, kuten myös fiiliskin, ja mutta päätimme silti jättää kävelyretken Hollywood kirjaimille seuraavaan päivään. Kohteista ensimmäisenä oli siis kuuluisa Walk of Fame. Pääkatu, jonka jalkakäytäville tähdet oli painettu, oli rehellisesti sanottuna pienoinen pettymys. Okei olihan se ihan super siistiä päästä näkemään kuuluisat tähdet mutta koko kadun yleisolemus oli vanha ja likainen. Tulipahan siis käytyä ja nähtyä.

Samaisella pääkadulla tapasimme vanhan herran, joka markkinoi bussikierroksia ympäri Los Angelesia. Hänellä sattui juuri sopivasti olemaan meille hyvä tarjous jäljellä, joten ajateltiin, että miksi ei. Ei sitä kuitenkaan julkkisten, kuten Britney Spearsin tai Taylor Swiftin, asuntoja joka päivä pääse ihastelemaan. Bussikierros oli kyllä hintansa arvoinen. Kaikkien julkkisten talojen eteen päästiin pysähtymään ja innokkaimmat turistit kuvasit lähestulkoon kaikki asunnot. Bussi kulki läpi rikkaimpien asuinalueiden, kuten Beverly Hillsin, ja päästiin näkemään Los Angelesin suurin kartano tai linna tai mikä hyvänsä olikaan. Kyseisessä asunnossa on siis 16 autotallipaikkaa autoille ja olisikohan ollut sama määrä kylpyhuoneita, yksi kerros talosta on varattu vain ja ainoastaan vaatekomeroille ja kolme huonetta on lahjojen paketointiin?!?! Pihalta löytyy uima-allas, tenniskenttä, oma jää luistelua varten ja vaikka mitä muuta. Ei voi muuta sanoa kuin #GOALS

Venice Beach näytti meille kaiken muun kuin upeutensa. Ilma oli niin tuulinen, että autosta ei pystynyt edes poistumaan. Lämpimällä ja tuulettomalla säällä paikkahan on siis IHAN MIELETÖN! Rantaa ei ole kyllä turhaan hehkutettu. Pitkää valkoista hiekkarantaa, lentiskenttiä ja vaikka mitä muuta niin kauas kuin silmä kantaa.

Yöpymispaikka oli pieni inn oikeastaan keskellä Los Angelesia. Sisään kirjautuessa henkilökunta lupasi seuraavalle aamulle hieman pientä aamupalaa ja oltiin valmistauduttu lähinnä siis ehkä kahvikuppiin. Aamulla sitten paljastui, että pieni aamupala oli kahta erilaista paahtoleipää, kolmella erilaisella hillolla, kolmea erilaista tuoremehua, kahvia, maitoa, kahtia erilaisia muroja, croisantteja, pasteijoita ja vaikka mitä. Seuraavalla kerralla täytyy varmaan testata normaali tai iso aamupala…

Seuraavan päivän kohteita olivat Hollywood Sign uudestaan, Beverly Hills, Malibu beach ja Santa Barbara. Homma lähti heti aamulla sujumaan kun totesimme kävelyn Hollywood Signille olevan liian pitkä (urheilijoita kun siis olemme) ja päädyimme ihailemaan kirjaimia puolesta välistä matkaa. Asustuskin oli retkeilyä varten kohdalla, sillä itseltäni löytyi mekko päältä. Lenkkareista ja urheiluvaatteista ei ollut tietoakaan hups…

Mutta sitten kun päästiin Beverly Hillsiin niin todettiin, että eiköhän tämä ole se meidän paikka. Pääkadulla on maailman kalleimmat liikkeet ja lähestulkoon kaikki autot on ferrareita. Löytyi seuraava #GOALS shoppailupaikoille ja autoille.

Malibu beach on yksinkertaisesti ihan super ihana ja suloinen paikka! Kaikki on orgaanista ja siistiä. Käytiin ravintolassa syömässä, joka tarjosi vain orgaanista ruokaa. Tosin super orgaanisuus näkyi siinä, että annoksesta löytyi mato mutta eipä se meidän tunnelmaa pilannut. Santa Barbara myös samanlainen ihana rantakaupunki.

Terkkuja keväiseen Suomeen, kyllä se kesä sieltä jossain vaiheessa tulee. Ja jos ei niin aina voi ottaa äkkilähdön tänne suuntaan ;)

Baseball

Ja seuraavana vuorossa paikallista pesäpalloa eli toiselta nimeltä baseballia. Suomesta tuli sen verran pesisterkkuja kuinka kaikki ovat aloittaneet pelikauden, niin itsenkin täytyi etsiä pesiskenttä. Tosin tällä kertaa joutui tyytymään penkkiurheiluun ja jäämään katsomon puolelle. Mutta välillä näinkin päin. Baseball pelin näkeminen oli ihan ehdottomasti asia, jota odotin eniten amerikkalaisista urheilutapahtumista. En tiedä vaikuttaako asiaan jotenkin se, että on lähestulkoon asunut suomalaisella pesiskentällä viimeiset 12 kesää…

San Franciscoa lähellä kun asutaan, niin meille lähin baseball joukkue on San Francisco Giants. Ottelujärjestelmä tuntuu ainakin itselle hieman hassulta ja kummalliselta, sillä samat joukkueet pelaavat vastakkain kolme tai neljä päivää putkeen?!?  Meno on vähän kuin pesiksen pudotuspeleissä, jolloin pelataan monta kertaa samaa vastustajaa vastaan. Host isältä oli haettava vähän tarkennusta hommasta ja kysyttävä, että mihin peliin tässä nyt sitten osaisi ostaa liput. Häneltä tuli suora ja rehellinen vastaus, että minun tilanteessa ei mitään väliä. Kunhan kyseessä on oikean lajin peli niin se riittää. Peleissä on kuulemma eri pitcherit eli syöttäjät ja katsomot täyttyvät sen mukaan minkä tasoiset pelaajat kentälle laitetaan. Ilmeisesti meidän pelissä, joka oli siis Giants vastaan San Diego Padres, oli ihan hyvä syöttäjä sillä lähestulkoon koko stadion oli täysi, ja katsojakapasiteetti stadionilla on kuitenkin vajaa 42 000.

Vietettiin kavereiden kanssa päivään kierrellen San Franciscossa ennen peliä ja vähintäänkin siis VÄHINTÄÄNKIN joka toisella vastaantulijalla oli päällä joko Giantsin pelipaita tai lippis. Jossain vaiheessa pidettiin taukoa Starbucksin terassipöydässä ja meidän pöytään tuli istumaan nuorehko mies, yllätys yllätys Giantsin pelipaita päällä. Erehdyin sitten kysymään häneltä, että onko hän suurikin baseball fani ja sen jälkeen ei tarinalle meinannut tulla loppua kun kerroin, että mekin olemme tulossa peliin.

2 tuntia ennen peliä jonot sisään stadionille oli jotain aivan jäätävää. Turvatarkastuksissa tsekattiin laukut ja mentiin metallinpaljastimien läpi ja ensimmäisille faneille jaettiin hienot sponsorihatut. Oltiin sen verran ajoissa paikalla, että myös me kerkesimme saada karvahatut, jos vaikka 25 asteen lämpötilassa olisi tarvetta. Eräs vanhempi herra, jolle hattua ei riittänyt, tarjoutui ostamaan meidän hatut viidellä kympillä mutta ilmoitettiin, että ei niin matalla hinnalla kyllä lähde. Stadionilta ei sellaista fania kyllä löytynyt, joka ei olisi pukeutunut oranssimustaan asuun. Fiilis pelissä oli muutenkin ihan hullu kun kaikki kannattivat Giantsia ja huutivat minkä kerkesivät. Varsinkin kun peli eteni ja olut näytti maistuvan ihan reippaasti. Voisi siis sanoa, että tunnelma vain kohosi loppua kohden. Ottelu alkoi kuudelta, joten pelin loppupuolella ilta alkoi jo pimentyä. Kun stadionilla oli tarpeeksi hämärää, ihmiset sytyttivät puhelimien taskulamput ja stadionilla oli valtava valomeri. 

Peli kun alkoi, niin ensimmäisen viiden minuutin jälkeen oli pakko googlettaa säännöt, sillä oltiin kaikki kyllä ihan pihalla. Mutta oikeasti on pakko sanoa, että yllättävän nopeasti pääsi kärryille. Tuli todettua sekin, että ostettiin liput aika hyville paikoille. Oltiin ihan ylimmäisessä rivissä, joten nähtiin koko stadion sekä stadion takana oleva meri. Ja plussaa oli sekin, että ei oltu vaaravyöhykkeellä saada palloa päähän. Suomalainen pesäpallo on katsojille kyllä kymmenen tuhatta kertaa turvallisempaa kuin Amerikan versio. Ihmiset, jotka istuvat alakatsomoissa, tuovat omat räpylät mukanaan, jotta pystyvät pelastamaan itsensä lyönneiltä. Katsojat ovat varustautuneet siis lähestulkoon samoin pelivälinein ja vaattein kuin itse pelaajat. Itse olen sitä mieltä, että heille pitäisi pukea kypärätkin päähän, ei ole nimittäin ihan yksi tai kaksi lyöntiä, jotka sinne katsomoon eksyvät.

Loppua kohden alkoi vähän tuntua, että peli vain kestää ja kestää. Seitsemän vuoroparia kun oli pelattu, niin aikaa oli kulunut jo 3 tuntia. Suuri osa ihmisistä tankkasikin ranskalaisia ja hamppareita ja tacoja useaankin otteeseen, jotta jaksoi istua koko pelin.

Ihan huippu siisti tapahtuma ja tunnelma mutta kyllä lajille uskollisena valitsisin edelleenkin suomalaisen pesäpallon.