Ensimmäinen
8 tunnin ajomatka suoritettu! Vielä hengissä. Ainakin terapialaskussa säästää,
sillä maisemia katsellessa kerkeää terapioida asiat vaikka lehmien nukkumatavasta
lähtien. Ja maisemiahan siis ei oikeastaan ole. Lake Tahoelta Nevadan läpi Salt
Lake Cityyn ajaessa ei paljon muuta näy kuin tyhjyyttä, ja muutama järvi.
Myöhemmin selvisi sekin, että järvet eivät olleet järviä vaan suolatasankoja.
Mutta tulipahan nähtyä nekin. Siinä vaiheessa kun kartta kertoo, että
saapuminen hotellille pitäisi olla 10 minuutin päästä ja ympärillä ei näy yhtään
asutusta niin melkein alkaa epätoivo jo iskeä. Kyllä siinä muutamat vitsit
kerkesi heittää siitä, että hurrikaani on varmaan nyt sitten iskenyt tännekin
ja vienyt koko kaupungin. Helpotus oli kyllä suuri kun vuorten takaa vihdoin paljastui
oikea kaupunki.
Hyvä, että
saatiin auton ovet auki majoituspaikan pihalla, kun tavattiin jo uusia
kavereita. Yhdistävä tekijä löytyi heti, sillä molemmat olivat tekemässä road
trippiä. Tosin tanskalainen oli jo loppusuoralla. Sen verran jäätiin voitolle
tämän henkilön tapaamisessa, että saatiin reissukaveri muutamaksi päiväksi,
opittiin pelaamaan black jackia ja otettiin vielä lahjoituksena vastaan
omenoita ja porkkanoita. Telttakin olisi saatu mutta auton tavaratila sanoo
kyllä itsensä irti jos tungemme mukaan vielä lisää tavaraa.
Vuoden
googlettaja palkinto menee J Salmelalle. Koko illan googlettamisen jälkeen
löytyi ihan mielettömän upea retkeilypaikka!! Tunnin ajomatkan päässä Salt Lake
Citystä on ihan älyttömät upeat kuumat lähteet. Vesi oli valehtelematta niin
kuumaa, että muutamaa sekuntia kauemmin ei pystynyt vedestä nauttimaan. Fiilis
oli vähän niin kuin luonnon omassa ulkokylpylässä. Siellä lilluessa kerkesi
palautumaan ajomatkasta ja valmistautumaan seuraavaan samanlaiseen
suoritukseen.
Vaikka
hotellin tärisevä lattia ja hieman äänekäs yöelämä häiritsikin yöunta, niin seuraavan
aamun super aikainen herätyskään ei tuntunut missään. Me ollaan matkalla kohti
COLORADOA!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti