Juhlapyhä-ähky

Paras aika muuttaa Amerikkaan on ehdottomasti syksyllä, jos haluaa saada yliannostuksen perinteisistä amerikkalaisista juhlapyhistä. Juuri kun Halloweenin aiheuttamasta karkkiähkystä ja vaalipäivän kihelmöivästä jännityksestä kerkeää palautumaan normaaliin arkeen, on seuraavana vuorossa Kiitospäivä. Tai siis arkeenhan ei keretty palata ollenkaan, sillä Kiitospäivän suunnittelu aloitettiin oikeastaan samalla sekunnilla kun riisuttiin Halloweenasut odottamaan seuraavaa vuotta. No ei kahta ilman kolmatta, ei kolmea ilman neljättä, vai miten se menee. Seuraava olisi vuorossa sitten Joulu ja Uusivuosi ja muutamat synttärijuhlat... (Juhlinnan rankkuus ottaa koville itse kullakin.)

24.11.2016 ensimmäinen oikea Kiitospäiväni oli ainakin siltä kantilta tosi mukava, että sai syödä, syödä, syödä ja syödä. Aamupäivällä kerkesimme katsoa perheen kesken Macyn perinteisen kiitospäiväparaatin, joka oli kyllä aika hulppea. Mutta tosiaan nälkä ei kyllä missään välissä kerennyt yllättää. Kun päästiin illallispöytään, se oli sitten menoa. Alkupaloja syödessä oli vielä innostunut ja odottava fiilis mutta kun päästiin jälkiruokaan, kohosi otsaan jo hikipisaroita kaikkia kakkuja katsoessa. Illallisesta suoriutuminen vastasi vähintäänkin raskasta juoksulenkkiä. Ei sillä, että en olisi nauttinut. Ruoka oli todella hyvää, sitä vaan oli TODELLA paljon. Tosin syöjiäkin oli paikalla vähintään 15 henkeä. Koko suku oli kutsuttu paikalle isovanhemmista lähtien. Illallisen tärkein tarjottava oli vähintäänkin 100-kiloinen kalkkuna, joka leikattiin moottorisahaa muistuttavalla laitteella syötävän kokoisiksi palasiksi. Kalkkunan lisäksi erikoisempia tarjottavia olivat maissimuffinit, eräänlainen sweet potato- piirakka, jonka päällä oli sulaneita vaahtokarkkeja sekä pinaattipiirakka. Jälkiruokapöytä koostui suklaa- sekä oreo-kakusta, kahdesta juustokakusta, kahdesta ”jäätelöpizza”-kakusta, pienistä leivoksista sekä kolmista erilaisista cookieista. Ihan älytöntä mutta aivan supersiistiä. Seuraava viikko oli suorastaan luksusta, sillä ei tarvinut kertaakaan miettiä mitä laittaa ruuaksi. Vieraiden lähdettyä, perheen äiti kysyin miltä ensimmäinen Kiitospäivä nyt sitten tuntui ja totesin, että olen aivan puhki kaikesta syömisestä. Tähän äiti kommentoi naureskellen, että eihän tämä ollut vielä mitään, odota vain kun päästään Jouluun. Luojan kiitos Kiitospäivä on vain kerran vuodessa.

Kiitospäivän viikonloppuun kuului myös Black Friday. Niille ketkä eivät tunne käsitettä, niin opin sen täällä tarkoittavan jotakin aivan hullua ja sanoin kuvailematonta ostamispakkoa. Koko maa sekoaa alennuksista ja syöksyy shoppailemaan. Kauppojen ulkopuolelle on rajattu alueita, jotta ihmiset tietävät missä jonottaa sillä kaupat ovat niin täynnä ihmisiä, että niihin ei vain yksinkertaisesti mahdu sisään. Eikä hulluudelle riitä vain yksi päivä, vaan se jatkuu koko viikonlopun. Ai niin ja sen lisäksi maanantaina koittaa vielä cyber-alennukset. Pakko kyllä myöntää, että itsekin hämmennyin alennusten suuruuksista. Olin kuullut, että hinnat ovat normaalia halvempia mutta lähes kaikissa vaatekaupoissa, joissa kävin alennukset olivat VÄHINTÄÄNKIN -50%. Useissa kaupoissa jopa -70%. Muutama vaatekappale tuli ostettua, jota ei välttämättä olisi tullut hankittua alkuperäisellä hinnalla…

Toinen perinne, joka kuuluu Kiitospäiväviikonloppuun, on joulukuusen hankkiminen sekä jouluvalojen ripustaminen.  Joulukuusiostoksilla olimme perheen kanssa ainakin kaksi tuntia, sillä kuusen piti olla täydellinen. Kiersimme viidessä eri paikassa arvioimassa aivan samanlaisia, valtavia kuusia, joista mikään ei tuntunut vakuuttavan vanhempia. Lapset tosin totesivat minkä tahansa kuusen kelpaavan sen jälkeen kun meille tarjoiltu kaakao loppui. Vihoin ja viimein kuusi sitten löytyi ja pääsimme seuraavana iltana koristelemaan kuusta lasten kanssa. Meidän kuusesta löytyy muun muassa kaikkina väreinä vilkkuvat valot mutta meidän kuusesta erikoisen tekee se, että jokaisella joulukuusenkoristeella on oma spesiaali tarkoitus.

Jouluvalot on kyllä kanssa ihan oma lukunsa. Joskus muutama vuosi sitten katsoin telkkarista ohjelmaa, jonka nimi oli Övereimmät jouluvalot tai jotankin vastaavaa, ja tällä hetkellä tuntuu, että meidän naapurustoa voisi aivan hyvin käyttää ohjelman kuvausmateriaalina. Värejä ja tyylejä on ihan laidasta laitaan. Ainoa yhdistävä asia on se, että valoja on oltava paljon. Valot välkkyvät ja vilkkuvat, koko talon seinät on heijastettu täyteen liikkuvia väriläiskiä, pihalle on pystytetty välkkyviä joulupukkeja ja poroja…

Muita eksoottisia kokemuksia on ollut muun muassa koko illan kestävä sähkökatko. Koko naapurusto pimeni koko illaksi ja toinen puoli koko seuraavaksi yöksikin. Olimme perheen kanssa viettämässä koti-iltaa, kun koko talo pimeni. No kaikkien onneksi perheen isä käynnisti generaattorin mutta sähkö oli vain ja ainoastaan sitä varten, että pystyimme katsomaan telkkaria. Mitään muita valoja ei saanut sytyttää tai jääkaappia avata, että pystyimme katsomaan televisiota. Mutta hei, onneksi meillä oli televisio, jota katsoa, joten ei ongelmaa.

Draamaa ja kauhua on aiheuttanut myös naapurustossa tapahtunut aseellinen ryöstö. vanhemmat ja lapset oli teipattu kiinni autotalliin ja ryöstäjät olivat vieneet kaikki arvotavarat. No meidän onneksi ryöstäjät olivat aamulla jääneet kiinni, joten olemme taas turvassa.

Ei ole siis tylsää ollut. Kiitokset myös joulupaketeista, jotka sain Suomesta. Joulupiparit kelpasivat lapsille oikein hyvin ja ruisleipäkin on jo loppunut.

Ps. täälläkin on satanut lunta yhtenä päivänä!!

Arkea, Halloween ja vaalihumua

Mun ensimmäinen kuukausi perheen kanssa on nyt virallisesti vietetty ja fiilikset on edelleenkin ihan tosi mahtavat. Tietysti välillä on haastaviakin tilanteita lasten kanssa, mikä on ihan luonnollista mutta ongelmat on pystytty aina ratkomaan vanhempien kanssa. Arki täällä ei eroa kovinkaan paljon suomalaisesta arjesta. Vanhemmat käyvät töissä ja lapset koulussa. Illat kuluvat suurimmaksi osaksi kotiläksyjen ja harrastusten parissa. Jos jää vapaa-aikaa lähdetään yleensä leikkikentälle, kirjastoon, pyöräilemään tai pelataan UNOa. Pelit tosin välillä yltyy aika rajuiksi ja useastakin kortista löytyy hampaiden jäljet.

Leipomistakin on tullut kokeiltua. Leivoimme perheen nuorimman lapsen kanssa pipareita, ja hän sitten reippaana kysyi saisiko rikkoa kananmunan. Totta kai lupasin tämän tehtävän hänelle ja samalla sekunnilla hän pamautti kananmunan pöytää vasten. Vasta tämän jälkeen hän muisti kertoa, että ei ole ikinä aikaisemmin rikkonut kananmunaa ja kysyi miten se oikeastaan tehdään. Perheen isän tultua kotiin hän hämmästyneenä kysyi, että käytimmekö leipomiseen jauhoja, voita ja munia, johon vastasin itse hieman hämmästyneenä, että totta kai. Myöhemmin selvisi, että perhe on leiponut aikaisemmin ainoastaan käyttäen valmiita seospusseja. Kananmunan rikkomisesta innostuneena leivoimme sitten seuraavana päivänä kaikkien lasten kanssa yhdessä muffineja, emmekä käyttäneet valmista seosta.

Koulu täällä on tietysti vähän erilainen Suomen kouluihin verrattuna. Vanhin tyttö, joka on jo 13 vuotta, osaa itse hoitaa itsensä aamuisin bussipysäkille mutta kahden nuorimman kanssa, jotka ovat siis 2- ja 3- luokilla, tämä rutiini tehdään yhdessä. Meidän bussipysäkille kokoontuu naapurustosta noin kymmenen äitiä tai isää lastensa kanssa joka aamu 8.30. Bussia odottaessa vanhemmat kerkeävät sitten vaihtaa keskenään myös tuoreimmat juorut sekä kertoa viimeisimmät jouluostokset. Ja kyllä ihan oikeasti kaikki kaupat täällä on ollut jo viimeiset kaksi viikkoa täynnä joulukoristeita ja ihmiset ovat oikeasti jo aloittaneet joulun odottamisen. Ensimmäisinä päivinä tämä tapa tuntui lähinnä vain huvittavalta ja koomiselta; ryhmä aikuisia ja lapsia seisoo tienvarressa tasaisin välimatkoin ja juoruaa. Bussi poimii lapsijoukkoja noin 100 metrin välein, joten seuraavan rykelmän pystyy näkemään edelliseltä pysäkiltä. Sama tapa sitten toistetaan iltapäivällä 15.53, kun bussi palauttaa lapset koulusta. Kuukauden jälkeen pystyy kyllä jo sanomaan, että se on myös minun arkea tällä hetkellä.

Lasten ollessa koulussa vietän vapaa-aikani usein kavereiden kanssa joko shoppaillen, urheillen, piknikillä, rannalla tai ihan mitä keksitään vaan tehdä. Tällä alueella asuu super mukavia au paireja, joiden kanssa on tosi helppo tulla juttuun. Tosin tuntuu kyllä siltä, että kaikki muut au pairit ovat kotoisin Saksasta. Long Islandilla en ole tavannut vielä yhtään suomalaista. Saksalaiset ovatkin heittäneet vitsillä, että minun olisi hyödyllisempää osata saksaa kuin suomea ja olivat heti opettamassa omaa kieltään. Urheilullisena ihmisenä en kauaa pystynyt pysymään erossa hikitreenistä, joten nyt minulla on sitten kuntosalijäsenyys ja ollaan kavereiden kanssa keretty testata jo lähes kaikki ryhmäliikuntatunnit. Oma ehdoton suosikki on kyllä ollut trampoliini jumppa, jossa oikeasti hypitään 45 minuuttia putkeen trampoliineilla. Ihan huippu hauskaa ja rankkaa!! Viikonloput menevät myös kavereiden kanssa ja useasti Manhattanilla kierrellen.

Jos mennään sitten juttuihin, jotka Amerikassa on vaan yksinkertaisesti pakko kokea, niin yksi niistä on Halloween. Ja Halloween täällä oli ihan Ä L Y T Ö N ! Siis aivan erilainen mihin olen tottunut Suomessa ja mitä oli odotukset. Ensinnäkin se, että Halloweeniä ei juhlittu vain yhtenä päivänä tai edes viikonloppuna vaan fiilis oli yllä koko kuukauden. Lähestulkoon jokainen talo meidän naapurustossa oli panostanut ihan satasella pihan koristeluun. Karkki- vai kepponen kierrokselle lähdettiin koko suvun voimin. Kaikki olivat tietysti pukeutuneet Halloween asuihin ja lapset keräsivät enemmän karkkia kun lukiolla oli penkkaripäivänä. Lapset muistuttelivat mulle lähestulkoon joka päivä, että asu on hankittava tai muuten ei voi heidän kanssa halloweenia viettää. Asuvalinta oli sitten lopulta vampyyri kuningatar. Meidän perheestä löytyi myös muun muassa kissanainen, prinsessa ja cow boy. Kaikki asukkaat olivat liikkeellä kaduilla monta tuntia ja koko naapurusto piti yhdessä hauskaa.

Ai niin olihan täällä muuten jotkut vaalitkin tässä muutama päivä sitten. Seurasin vaaleja jo ennen tänne tuloa, ja ensinnäkin täytyy todeta, että tapa jolla suomalainen media uutisoi tulevia vaaleja, oli paljon neutraalimpi kuin miten paikallinen media täällä ottaa asiaan kantaa. Telkkarissa pyöri samaan aikaan valehtelematta ainakin 15 eri kanavalla jonkinlainen analyysi tulevista vaaleista. Eräs toimittaja radiossa totesi, että Trumpin vaalikampanja muistuttaa lähinnä vain naurettavaa realityohjelmaa. Myös lapsille oli järjestetty omia lastenohjelmia vaaleihin liittyen. Kanavilla, joilla näytettään vain lastenohjelmia, pyöri Clintonin ja Trumpin mainoksia. Ja varsinkin Trumpin kannattajat oli helppo erottaa muun muassa pihojen kannatuskylteistä.

Vaaleja edeltävänä lauantaina olimme kavereiden kanssa viettämässä aikaa Manhattanilla Times Squarella ja voin sanoa, että siellä todellakin näkyi vaalipäivän läheneminen. Keskelle Times Squarea oltiin rakentamassa valtavaa lavaa abc-uutisstudion vaalilähetystä varten, joka puolella oli muovisia Trump-hahmoja, jotta turistit pystyivät ottamaan kuvia sekä paikalla oli myös näyttelijöitä Trump-naamojen kanssa. Myös useissa lahjatavarakaupoissa ja katukojuissa oli myytävänä I love New York- paitojen lisäksi myös paitoja joko Clintonin tai Trumpin naamalla. Vaalipäivänä Time Square oli vain ja ainoastaan vaaleja. Valtavilla mainosscreeneillä pyörivät Clintonin ja Trumpin kuvat Broadway- mainosten sijaan. Empire State Buildingin seinään oli heijastettu kuva äänestyksen live- tilanteesta ja ihmisiä oli paikalla ihan valtava määrä. Vaalipäivästä teki erilaisemman myös se, että lasten ei tarvinut mennä ollenkaan kouluun. Vapaata oli ainoastaan sen takia, että oli vaalipäivä. Tämä siis tiesi lisätöitä minulle, joten vaalipäivä sujui lasten kanssa. Äänestystapahtuma itsessään on aika lailla samanlainen kuin suomessa; Jokainen pääsee pieneen koppiin ruksittamaan valitsemansa ehdokkaan nimen. Perheen vanhemmat kävivät molemmat äänestämässä ja he myös seurasivat vaalilähetyksiä läpi yön. Aikaeroista johtuen vaalitulos saatiin vasta varhain keskiviikkoaamuna mutta telkkaria katsottiin varmasti lähes kaikissa kodeissa siihen saakka. Aamulla koulubussia odottamaan ilmestyi hyvin väsyneen näköisiä vanhempia lastensa kanssa, ja spekulointi mitä edellisyönä oli oikein tapahtunut oli kova. Päällimmäisin tunne kaikilla oli hämmennys tuloksesta. Juttelin paikallisen kioskin omistajan kanssa ja hän totesi, että koko Amerikka on tällä hetkellä shokissa. Hän kertoi myös oman mielipiteensä Trumpista ja totesi, että pitää Trumpia vain ja ainoastaan bisnesmiehenä ja epäili vahvasti, että Trumpista ei ole johtamaan USA:n kokoista valtiota. Jopa spinning tunnin ohjaajan ensimmäinen kysymys oli hieman piikittelevästi ”no mitäs mieltä olette vaalituloksesta”. 

Täällä ei ihan vielä olla päästy nauttimaan lumisateesta. Itse asiassa varsinainen syksy on täällä vasta nyt, sillä lehdet ovat vaihtaneet väriä vasta reilu viikko sitten. Nautin kyllä mielummin näistä 15 asteen lämpötiloista kun Suomen pakkasista.

Terkkuja,

Emma

Ensimmäinen viikko kuvina

Halloweeniä varten ollaan koristeltu taloa ja maalattu kurpitsoja.

Ensimmästä kertaa amerikkalaisessa ruokakaupassa ostoksilla. Pääsin myös näyttämään taitojani, kun olin ensimmäistä kertaa itsepalvelukassalla ja kekseliäänä päätin sitten maksaa kolmen dollarin jäätelön pelkillä 1 sentin kolikoilla. Onneksi kassoja oli niin paljon, että jonoa ei kerennyt syntyä hirveästi. Ja se on oikeasti ihan totta, että amerikkalaisen ruokakaupan valikoima on noin 50 kertaa suurempi kuin suomalaisen.

Tosi monet kaupat täällä myy vain jotain tiettyä tuotetta. Esimerkiksi nämä kuvat on kaupasta, jossa myytiin vain kylpytuotteita.

Lajille uskollisena oli pakko käydä tsekkaamassa myös paikallisen pesäpallon eli baseball tuotteiden tarjonta.

Muutamia maisemakuvia myös mun uudesta asuinalueesta.

Tän alueen rannat on muuten ihan huippuja!!

Lasten kanssa vietetään aikaa yleensä heidän harrastuksissa, leikkipuistossa, pelaten lautapelejä tai väritellen kuvia.

Sunnuntaina tehtiin pieni roadtrip kavereiden kanssa Montaukiin katsomaan Lighthousea. Paikka oli ihan mielettömän upea, ja opittiin myös se, että kun ottaa kuvaa ei kannata mennä istumaan aidalle, sillä se saattaa hajota. Varsinkaan silloin, jos alla on piikkipuskas. Tosin tämäkin hetki saatiin ikuistettua, kiitos valokuvaaja.

Meidän Montauk roadtrip jatkui Hamptoneihin. Ja kerkesin myös löytää itselleni muutaman hulppean loma-asunnon tulevaisuutta varten, sekä käydä ihailemassa julkkisten loma-asuntoja, jotka oli oikeasti ihan ÄLYTTÖMIÄ.

Päästiin meidän au pair ryhmän kanssa käymään Long Islandin pelottavimmassa kauhutalossa.

Ollaan kavereiden kanssa muistettu tutustua alueen ravintoloiden tarjontaan, käydä leffassa ja keilaamassa. On ollut ihan huippua!

Terkkuja, 

Emma