Juhlapyhä-ähky

Paras aika muuttaa Amerikkaan on ehdottomasti syksyllä, jos haluaa saada yliannostuksen perinteisistä amerikkalaisista juhlapyhistä. Juuri kun Halloweenin aiheuttamasta karkkiähkystä ja vaalipäivän kihelmöivästä jännityksestä kerkeää palautumaan normaaliin arkeen, on seuraavana vuorossa Kiitospäivä. Tai siis arkeenhan ei keretty palata ollenkaan, sillä Kiitospäivän suunnittelu aloitettiin oikeastaan samalla sekunnilla kun riisuttiin Halloweenasut odottamaan seuraavaa vuotta. No ei kahta ilman kolmatta, ei kolmea ilman neljättä, vai miten se menee. Seuraava olisi vuorossa sitten Joulu ja Uusivuosi ja muutamat synttärijuhlat... (Juhlinnan rankkuus ottaa koville itse kullakin.)

24.11.2016 ensimmäinen oikea Kiitospäiväni oli ainakin siltä kantilta tosi mukava, että sai syödä, syödä, syödä ja syödä. Aamupäivällä kerkesimme katsoa perheen kesken Macyn perinteisen kiitospäiväparaatin, joka oli kyllä aika hulppea. Mutta tosiaan nälkä ei kyllä missään välissä kerennyt yllättää. Kun päästiin illallispöytään, se oli sitten menoa. Alkupaloja syödessä oli vielä innostunut ja odottava fiilis mutta kun päästiin jälkiruokaan, kohosi otsaan jo hikipisaroita kaikkia kakkuja katsoessa. Illallisesta suoriutuminen vastasi vähintäänkin raskasta juoksulenkkiä. Ei sillä, että en olisi nauttinut. Ruoka oli todella hyvää, sitä vaan oli TODELLA paljon. Tosin syöjiäkin oli paikalla vähintään 15 henkeä. Koko suku oli kutsuttu paikalle isovanhemmista lähtien. Illallisen tärkein tarjottava oli vähintäänkin 100-kiloinen kalkkuna, joka leikattiin moottorisahaa muistuttavalla laitteella syötävän kokoisiksi palasiksi. Kalkkunan lisäksi erikoisempia tarjottavia olivat maissimuffinit, eräänlainen sweet potato- piirakka, jonka päällä oli sulaneita vaahtokarkkeja sekä pinaattipiirakka. Jälkiruokapöytä koostui suklaa- sekä oreo-kakusta, kahdesta juustokakusta, kahdesta ”jäätelöpizza”-kakusta, pienistä leivoksista sekä kolmista erilaisista cookieista. Ihan älytöntä mutta aivan supersiistiä. Seuraava viikko oli suorastaan luksusta, sillä ei tarvinut kertaakaan miettiä mitä laittaa ruuaksi. Vieraiden lähdettyä, perheen äiti kysyin miltä ensimmäinen Kiitospäivä nyt sitten tuntui ja totesin, että olen aivan puhki kaikesta syömisestä. Tähän äiti kommentoi naureskellen, että eihän tämä ollut vielä mitään, odota vain kun päästään Jouluun. Luojan kiitos Kiitospäivä on vain kerran vuodessa.

Kiitospäivän viikonloppuun kuului myös Black Friday. Niille ketkä eivät tunne käsitettä, niin opin sen täällä tarkoittavan jotakin aivan hullua ja sanoin kuvailematonta ostamispakkoa. Koko maa sekoaa alennuksista ja syöksyy shoppailemaan. Kauppojen ulkopuolelle on rajattu alueita, jotta ihmiset tietävät missä jonottaa sillä kaupat ovat niin täynnä ihmisiä, että niihin ei vain yksinkertaisesti mahdu sisään. Eikä hulluudelle riitä vain yksi päivä, vaan se jatkuu koko viikonlopun. Ai niin ja sen lisäksi maanantaina koittaa vielä cyber-alennukset. Pakko kyllä myöntää, että itsekin hämmennyin alennusten suuruuksista. Olin kuullut, että hinnat ovat normaalia halvempia mutta lähes kaikissa vaatekaupoissa, joissa kävin alennukset olivat VÄHINTÄÄNKIN -50%. Useissa kaupoissa jopa -70%. Muutama vaatekappale tuli ostettua, jota ei välttämättä olisi tullut hankittua alkuperäisellä hinnalla…

Toinen perinne, joka kuuluu Kiitospäiväviikonloppuun, on joulukuusen hankkiminen sekä jouluvalojen ripustaminen.  Joulukuusiostoksilla olimme perheen kanssa ainakin kaksi tuntia, sillä kuusen piti olla täydellinen. Kiersimme viidessä eri paikassa arvioimassa aivan samanlaisia, valtavia kuusia, joista mikään ei tuntunut vakuuttavan vanhempia. Lapset tosin totesivat minkä tahansa kuusen kelpaavan sen jälkeen kun meille tarjoiltu kaakao loppui. Vihoin ja viimein kuusi sitten löytyi ja pääsimme seuraavana iltana koristelemaan kuusta lasten kanssa. Meidän kuusesta löytyy muun muassa kaikkina väreinä vilkkuvat valot mutta meidän kuusesta erikoisen tekee se, että jokaisella joulukuusenkoristeella on oma spesiaali tarkoitus.

Jouluvalot on kyllä kanssa ihan oma lukunsa. Joskus muutama vuosi sitten katsoin telkkarista ohjelmaa, jonka nimi oli Övereimmät jouluvalot tai jotankin vastaavaa, ja tällä hetkellä tuntuu, että meidän naapurustoa voisi aivan hyvin käyttää ohjelman kuvausmateriaalina. Värejä ja tyylejä on ihan laidasta laitaan. Ainoa yhdistävä asia on se, että valoja on oltava paljon. Valot välkkyvät ja vilkkuvat, koko talon seinät on heijastettu täyteen liikkuvia väriläiskiä, pihalle on pystytetty välkkyviä joulupukkeja ja poroja…

Muita eksoottisia kokemuksia on ollut muun muassa koko illan kestävä sähkökatko. Koko naapurusto pimeni koko illaksi ja toinen puoli koko seuraavaksi yöksikin. Olimme perheen kanssa viettämässä koti-iltaa, kun koko talo pimeni. No kaikkien onneksi perheen isä käynnisti generaattorin mutta sähkö oli vain ja ainoastaan sitä varten, että pystyimme katsomaan telkkaria. Mitään muita valoja ei saanut sytyttää tai jääkaappia avata, että pystyimme katsomaan televisiota. Mutta hei, onneksi meillä oli televisio, jota katsoa, joten ei ongelmaa.

Draamaa ja kauhua on aiheuttanut myös naapurustossa tapahtunut aseellinen ryöstö. vanhemmat ja lapset oli teipattu kiinni autotalliin ja ryöstäjät olivat vieneet kaikki arvotavarat. No meidän onneksi ryöstäjät olivat aamulla jääneet kiinni, joten olemme taas turvassa.

Ei ole siis tylsää ollut. Kiitokset myös joulupaketeista, jotka sain Suomesta. Joulupiparit kelpasivat lapsille oikein hyvin ja ruisleipäkin on jo loppunut.

Ps. täälläkin on satanut lunta yhtenä päivänä!!