Hurjat huvipuistossa Six Flags

Paras tapa löytää kesätekemistä on ehdottomasti kuunnella radiota. Ehkä vaikutusta on silläkin, että puhelimen yhdistäminen auton musiikkilaitteeseen ei tällä hetkellä toimi ja radiota joutuu kuuntelemaan ellei halua kuunnella vain nukkuvien lasten tuhinaa. Mutta kumminkin edes jotain hyötyä , sillä päästiin testaamaan yhtä Amerikan parhaimmista huvipuistoista ja vielä puoleen hintaan. 

Päätettiin taktisesti aloittaa huvipuistokierros kaikista hurjimmalla vuoristoradalla, joten loput eivät sitten enää tutisuttaneet niin paljon jalkoja. Oikeasti taktisuudesta ei ollut tietoakaan mutta jono kyseiseen vuoristorataan oli kaikista lyhin, joten ajatus tuntui oikeinkin hyvältä. Istuimista noustessa ensimmäinen porukasta ilmoitti, että hänelle riitti ja suostui seuraavan kerran kokeilemaan keinukarusellia kolmen tunnin päästä. Meidän muiden päätä ei paljon huimannut ja kierrettiin jokainen vuoristorata läpi. 

Hengissä selvittiin!

Lake Tahoe lomailua

Koska tämän kesän mökkeilyt Suomessa jää väliin (eipä niitä montaa kertaa kesässä ole kyllä aikaisemminkaan keretty), onneksi myös Kaliforniasta löytyy mökkeilyyn sopivia järviä. Suosituin varmasti Lake Tahoe, jonne meilläkin oli tarkoitus suunnata. Paikan päällä sitten selvisi, että meidän tapauksessamme viikko järven rannalla tarkoitti sitä, että olimme noin 20 minuutin ajomatkan päässä järveltä, valtavassa lasihotellissa ja jopa kerran kerkesimme järvelle uimaan. Hotellista löytyi muun muassa pieni ”main street” ostoksia varten sekä valtava uima-allasalue vesiliukumäkineen. Iltaisin kyseisellä alueella pääsi nauttimaan elokuvasta samaan aikaan kun oli uimassa. Ei siis huono. Paikka, jossa hotelli sijaitsee, on itse asiassa valtava hiihto- ja laskettelukeskus talvisin ja oli muuten vuoden 1960 talviolympialaisten kisakeskus. Jotain sellaista huhua kuulin, että Suomi olisi kyseisessä paikassa voittanut jonkilaisia mitalejakin...

Päivät menivät suurimmaksi osaksi altailla polskiessa ja brunaa parannellessa. Yhtenä päivänä kävimme ajelemassa valtavalla hiihtohissillä ylös vuoren huipulle ja ihailemassa hulppeita maisemia sekä testaamassa siellä sijaitsevaa allasaluetta ja rullaluistelua. Rullaluistimissa tosin oli neljä pyörää molempien jalkojen alla ja meno olikin kyllä sen näköistä, että ensimmäistä kertaa ovat tällaiset laitteet kokeilussa. Hengissä selvittiin vaikka muut sitä varmasti epäilivätkin. Vaikka lämpötila oli ainakin plus 30 astetta koko reissun ajan, oli vuoren huipulla täysi laskettelukausi käynnissä. No ei nyt aivan mutta muutama rinne oli auki ja joka puolella oli lunta.  Ei ole aikaisemmin päässyt tekemään lumiukkoja heinäkuussa. 

4th of July itsenäisyyspäivän hulinat

Suomen itsenäisyyspäivä joulukuussa vs amerikkalaisten itsenäisyyspäivä keskellä kesää. Ainoa yhdistävä tekijä on oikeasti se, että molemmissa juhlissa ideana on juhlia itsenäisyyttä. Muuten mennään kyllä ihan eri leveleillä! Siinä missä suomalaiset istuvat telkkareiden ääressä katsomassa Tuntematonta sotilasta ja linnan juhlia sekä syövät hienon illallisen ja sytyttävät kynttilöitä, amerikkalaisten juhla on suomalaisten näkökulmasta ennemminkin sekoitus vappua, juhannusta ja uutta vuotta. Juhlintaan nimittäin kuuluu raketteja, nuotioita rannoilla, talon koristelemista ilmapalloin ja muin sinisin valkoisin ja punaisin koristen sekä paljon muuta.

Meidän juhlinta alkoi jo edellisenä päivänä, jolloin koristelimme koko talon. Valehtelematta puhalsin varmaankin noin sata ilmapalloa. Tämän jälkeen keuhkot sanoivat itsensä irti ja lapset puhkoivat puolet palloista ennen niiden ripustamista mutta talo näytti kyllä sen verran hienolta, että oli se sen arvoista. Illalla oli talo täynnä vieraita ja ruoka oli ihan kuin suomalaista juhannusruokaa!! Ruokailun jälkeen siirryttiin rannalle, jossa ilta huipentui ilotulituksiin ( hieman ehkä laittomiin, mutta siinähän se meni) sekä vaahtokarkkien paistamiseen.

Itse pääpäivänä käytiin katsomassa paraatia ja perheen lapset osallistuivat paraatiin hienoilla koristelluilla pyörillään. Joka puolella oli myynnissä olutta ja kaikilla oli lippuja, pääkoristeita ja vaikka minkälaisia virityksiä Amerikan lipun väreissä. Illalla käytiin taas pamauttelemassa muutamat raketit ja heiluttelemassa sädetikkuja. Isoimmissa kaupungeissa järjestettiin myös hulppeat ilotulitukset illalla. Tiivistettynä paljon alkoholia, ilotulitteita ja hyvä seura.

Ja koska host lapsieni synttäripäivä sattui juuri sopivasti samalle päivälle, jatkoimme juhlimista vielä seuraavanakin päivänä avaamalla lahjoja ja syömällä kakkua. 

Celinen kanssa oltiin juhlista niin innoissaan, että mentiin vielä viikonkin päästä ottamaan taiteellisia kuvia lipun kanssa.

Yosemite National Park

Nimi lausutaan niin oudosti, että vaikka monta kuukautta oltiin host perheen kanssa puhuttu kyseisestä paikasta, niin vasta sen jälkeen tuli ahaa elämys kun uusi-seelantilainen kaveri kertoi hänen host perheen nauraneen sille miten hän lausuu paikan nimen. Oikeasti siis luulin, että kansallispuistolle on kaksi eri nimeä ja ehdin jo ihmettelemään sitä kavereiden kanssa. Olo tuntui taas vaihteeksi todella viisaalta, mutta tulipahan asia selväksi. Tähän väliin täytyy vielä lisätä eräs ”hauska” tapahtuma edellisviikolta. Olin torstai-iltana lähdössä käymään kaupassa ja perheen isä oli sitten parkkeerannut oman autonsa juuri sen auton taakse, jota yleensä käytän. Isä puhui juuri ulkona puhelimeen mutta huikkasi vain, että sen kun siirrät vaan hänen auton pois tieltä. Amerikassa suurin osa autoista on siis automaatteja, joten viimeisin kerta kun manuaalivaihteisella autolla olen ajanut, oli reilut 9 kuukautta sitten. Totesin tämän hänelle mutta vastaus oli vain, että ”olet Euroopasta, kyllä sinä osaat”. No siinä sitä sitten koitti katsella ja muistella, että missä järjestyksessä on kytkimet ja kaasut ja jarrut ja vaikka mitkä. Tilanne päätyi lopulta sitten siihen, että täytyi kutsua isä paikalle neuvomaan. Tilanteessa ei muuten olisi ollut mitään koomista, mutta henkilö kenen kanssa isä puhui puhelimessa, oli juuri todennut, että sen Emman täytyy varmasti olla super fiksu, kun on Suomesta. Hän oli nimittäin tietoinen Suomen hyvästä koulujärjestelmästä. Johon perheen isä sitten totesi, että kyllä juu mutta tällä hetkellä se on istunut jo kuinka kauan tuolla autossa ja auto ei ole kyllä liikkunut vielä senttiäkään.

Mutta sitten itse asiaan. Muita kansallispuistoja jo kiertäneenä täytyy sanoa, että Yosemite oli ehdottomasti paras tähän mennessä. Ihan ykkönen!! Grand Canyon, Zion ja Bryce Canyon ( koettu tosin hieman huonossa hapessa ruokamyrkytyksen takia) jäävät kyllä taakse. Yosemiten valtavat vesiputoukset tekivät kyllä vaikutuksen. Host perhe ehtikin jo hehkuttaa paikkaa kun kerroin, että ollaan kavereiden kanssa menossa ja ei ollut hehkutus kyllä turhaa!

Lähtö oli aamulla vähän ennen neljää ja reippaana ilmoittauduin ajamaan noin 4 tunnin matkan. Perillä oltiin vähän seitsemän jälkeen, mikä oli tavoitteenakin, jotta saataisiin parkkipaikka. Jos oltaisiin tultu paria tuntia myöhemmin, olisi jonossa täytynyt odottaa noin 3 tuntia. Joten aikainen herätys oli todellakin sen arvoinen. Aikaisin paikalla olemisen hyöty on myös se, että jää koko päivä aikaa kiertää puistoa. Käytiin kiertämässä kolme eri vesiputousta; Lower Yosemite, joka oli aivan keskuksen lähellä, Higher Yosemite, jonka alaosaan kesti haikata noin 2 tuntia ja Vernal Fall, joka oli myös muutaman tunnin kävelyn päässä. Ehdimme käväistä myös kuuluisan El Capitan vuoren juurella kiikaroimassa kiipeilijöitä. Kyseisellä jyrkänteellä oli kuulemma tehty kiipeämisennätys muutama viikko taaksepäin. Normaalisti kiipeilijöillä menee 2-4 päivää kiivetä kyseinen jyrkänne vaijereiden avulla mutta ennätykseen oli kulunut 4 tuntia ja vielä ilman vaijereita. Totesin kyllä, että ei varmasti ole totta.

Lämpötila oli reilusti yli 30 astetta koko päivän ja aurinko paistoi koko ajan, joten olosuhteet olivat aika mahtavat. Takaisin päin ajaessa lämpömittari näytti 8 aikaan illalla vielä 35 astetta. Kiipeäminen vesiputouksille oli kyllä yksi rankimmista urheilusuorituksista ikinä. Higher Yosemite vesiputous, jonka juurelle patikoimme, oli 1500 metrin nousun päässä ja Vernal putoukselle taisi olla nousua 1350 metriä. En ole oikeasti varmaan ikinä hikoillut niin paljon! Onneksi vesiputouksien vieressä pääsi aina ilmaiseen suihkuun, sillä vettä roiskui joka puolelta. Vaikka ihmisiä oli todella paljon, puisto oli niin iso, että siitä ei ollut suurempaa haittaa. Bussit, jotka kuljettivat meidät aina kohteisiin, olivat tungettu niin täyteen kuin mahdollista mutta ei sekään haitannut.

Suosittelen kyllä kaikille ihan ehdottomasti Yosemiten kansallispuistoa!!

Terkkuja!!