Yosemite National Park

Nimi lausutaan niin oudosti, että vaikka monta kuukautta oltiin host perheen kanssa puhuttu kyseisestä paikasta, niin vasta sen jälkeen tuli ahaa elämys kun uusi-seelantilainen kaveri kertoi hänen host perheen nauraneen sille miten hän lausuu paikan nimen. Oikeasti siis luulin, että kansallispuistolle on kaksi eri nimeä ja ehdin jo ihmettelemään sitä kavereiden kanssa. Olo tuntui taas vaihteeksi todella viisaalta, mutta tulipahan asia selväksi. Tähän väliin täytyy vielä lisätä eräs ”hauska” tapahtuma edellisviikolta. Olin torstai-iltana lähdössä käymään kaupassa ja perheen isä oli sitten parkkeerannut oman autonsa juuri sen auton taakse, jota yleensä käytän. Isä puhui juuri ulkona puhelimeen mutta huikkasi vain, että sen kun siirrät vaan hänen auton pois tieltä. Amerikassa suurin osa autoista on siis automaatteja, joten viimeisin kerta kun manuaalivaihteisella autolla olen ajanut, oli reilut 9 kuukautta sitten. Totesin tämän hänelle mutta vastaus oli vain, että ”olet Euroopasta, kyllä sinä osaat”. No siinä sitä sitten koitti katsella ja muistella, että missä järjestyksessä on kytkimet ja kaasut ja jarrut ja vaikka mitkä. Tilanne päätyi lopulta sitten siihen, että täytyi kutsua isä paikalle neuvomaan. Tilanteessa ei muuten olisi ollut mitään koomista, mutta henkilö kenen kanssa isä puhui puhelimessa, oli juuri todennut, että sen Emman täytyy varmasti olla super fiksu, kun on Suomesta. Hän oli nimittäin tietoinen Suomen hyvästä koulujärjestelmästä. Johon perheen isä sitten totesi, että kyllä juu mutta tällä hetkellä se on istunut jo kuinka kauan tuolla autossa ja auto ei ole kyllä liikkunut vielä senttiäkään.

Mutta sitten itse asiaan. Muita kansallispuistoja jo kiertäneenä täytyy sanoa, että Yosemite oli ehdottomasti paras tähän mennessä. Ihan ykkönen!! Grand Canyon, Zion ja Bryce Canyon ( koettu tosin hieman huonossa hapessa ruokamyrkytyksen takia) jäävät kyllä taakse. Yosemiten valtavat vesiputoukset tekivät kyllä vaikutuksen. Host perhe ehtikin jo hehkuttaa paikkaa kun kerroin, että ollaan kavereiden kanssa menossa ja ei ollut hehkutus kyllä turhaa!

Lähtö oli aamulla vähän ennen neljää ja reippaana ilmoittauduin ajamaan noin 4 tunnin matkan. Perillä oltiin vähän seitsemän jälkeen, mikä oli tavoitteenakin, jotta saataisiin parkkipaikka. Jos oltaisiin tultu paria tuntia myöhemmin, olisi jonossa täytynyt odottaa noin 3 tuntia. Joten aikainen herätys oli todellakin sen arvoinen. Aikaisin paikalla olemisen hyöty on myös se, että jää koko päivä aikaa kiertää puistoa. Käytiin kiertämässä kolme eri vesiputousta; Lower Yosemite, joka oli aivan keskuksen lähellä, Higher Yosemite, jonka alaosaan kesti haikata noin 2 tuntia ja Vernal Fall, joka oli myös muutaman tunnin kävelyn päässä. Ehdimme käväistä myös kuuluisan El Capitan vuoren juurella kiikaroimassa kiipeilijöitä. Kyseisellä jyrkänteellä oli kuulemma tehty kiipeämisennätys muutama viikko taaksepäin. Normaalisti kiipeilijöillä menee 2-4 päivää kiivetä kyseinen jyrkänne vaijereiden avulla mutta ennätykseen oli kulunut 4 tuntia ja vielä ilman vaijereita. Totesin kyllä, että ei varmasti ole totta.

Lämpötila oli reilusti yli 30 astetta koko päivän ja aurinko paistoi koko ajan, joten olosuhteet olivat aika mahtavat. Takaisin päin ajaessa lämpömittari näytti 8 aikaan illalla vielä 35 astetta. Kiipeäminen vesiputouksille oli kyllä yksi rankimmista urheilusuorituksista ikinä. Higher Yosemite vesiputous, jonka juurelle patikoimme, oli 1500 metrin nousun päässä ja Vernal putoukselle taisi olla nousua 1350 metriä. En ole oikeasti varmaan ikinä hikoillut niin paljon! Onneksi vesiputouksien vieressä pääsi aina ilmaiseen suihkuun, sillä vettä roiskui joka puolelta. Vaikka ihmisiä oli todella paljon, puisto oli niin iso, että siitä ei ollut suurempaa haittaa. Bussit, jotka kuljettivat meidät aina kohteisiin, olivat tungettu niin täyteen kuin mahdollista mutta ei sekään haitannut.

Suosittelen kyllä kaikille ihan ehdottomasti Yosemiten kansallispuistoa!!

Terkkuja!!