Aaltojen kesyttäjät

Ihan vaan sen takia, ettei homma menisi liian penkkiurheiluksi, välillä on kiva päästä itsekin koittamaan paikallista vapaa-ajan viettotapaa. Ja eihän sitä nyt kehtaisi edes sanoa, että on asunut Kaliforniassa, jos ei ole käynyt surffaamassa.

Ja surffaaminen ei siis oikeasti ole edes niin vaikeaa!! Lähes tulkoon joka kerralla pysyi pystyssä! Komeiden opettajien edessä oli tietysti pistettävä parasta, joten siitä vielä pienet lisäpaineet mutta on se sanottava, että aaltojen päällä ratsastaminen on aivan älyttömän siistiä! Jos olisi tajunnut kokeilla lajia aikaisemmin niin minusta olisi varmaan tullut surffaushullu.

Vaikka aaltojen suuruus ja haiden ruokahalu aiheuttivatkin hieman jännitystä niin hengissä selvittiin. Haita ei tosin päästy näkemään mutta kaiken kokoisten aaltojen kanssa tehtiin kyllä tuttavuutta niin pinnan päällä kuin allakin. Vaikka märkäpuku ei mikään silmiä hivelevä muoti-ilmestys ole niin yllättävän hyvin se pitää lämpimänä. Kerran kyseisessä meressä bikinit päällä uineena voi myöntää, että pienet ennakkoluulot oli väitettä kohtaan, että puku pitää lämpimänä. Jälkeen päin pakkoa sanoa, että ennemmin oli hiki kuin kylmä.

Surffaus menee kyllä aivan urheilusta. Sen verran piti kauhoa menemään, että seuraavana päivä käsivarret huusivat kyllä apua. Tämän viikon voikin tässä sitten vain palautella.

Hello Kanada

Vancouveria ei yksinkertaisesti voi vain olla rakastamatta. Jos New York ja Manhattan ovat top listalla numero yksi, niin Vancouver menee kyllä heti kakkoseksi.

Lähes vuoden ajan kun on pyöritellyt maileja, jalkoja, farenheitteja, gallonia ja vaikka minkä näköisiä yksiköitä, ja sitten Kanadassa nopeus onkin ilmoitettu kilometreinä tunnissa ja lämpötiloista puhutaan celsiuksina. Hetken aikaa löi kyllä ihan tyhjää kun mietti, että liikennemerkit ovat kyllä aivan samannäköiset kuin rajan toisella puolella mutta nopeudet ei kyllä täsmää.

Parasta Vancouverissa:

Lauttamatkat

Upea rannikko

Mökkeily

Olympiapaikat

Naapurit

Vaikka aikaa oli vain reilu 4 päivää, niin montaa paikkaa ei kyllä jäänyt kiertämättä. Lautalla kerkesimme tehdä pari kierrosta aivan hullun upeissa maisemissa. Muutama päivä vietettiin lahden toisella puolella mökkeilessä. Karhuja nähtiin VAIN yksi. Olympiapaikat käytiin tsekkaamassa ja naapuritkin innostuivat niin paljon, että iskivät ensitöikseen bacardi pullon pöytään.

Futista amerikkalaisten tapaan

Amerikkalaiseen jalkapalloon sai ensikosketuksen ”paikallisten tyyliin” jo viime talvena, kun naapurusto järjesti valtavat super bowl juhlat. Tällöin finaaliottelua katsottiin kotiteattereiden valtavilta valkokankailta ja kyseessä oli oikeasti elämä ja kuolema. Nyt hommassa päästiin aivan eri levelille kun päätettiin testata voiko fiilis olla vieläkin parempi paikan päällä. Ja jos puhe oli eri leveleistä niin kyseinen laji nostaa kyllä riman aika korkealle. Ei ole ennen nimittäin vastaavanlaisessa urheilutapahtumassa tullut käytyä, ja nyt on kumminkin kerennyt kiertää baseball ja jääkiekkopelit.

Näin ensiksi voidaan valaista hieman mittasuhteita ja kertoa, että Metlife areenallehan mahtuu siis yli 82 000 ihmistä, ja paikka näytti aika täydeltä. Koska blogiin sekä muihin sosiaalisiin medioihin on aina kiva saada hienoja ja taiteellisia kuvia niin päätettiin lähteä areenalle hyvissä ajoin. Jo monta tuntia ennen pelin alkua parkkipaikka näytti enemmänkin yleiseltä puistolta tai rannalta, sillä jokainen oli saapunut grillaamaan, pelaamaan jalkapalloa ja juomaan olutta sekä harjoittamaan kaikenlaista hengennostatusta, jotta fiilis myöhemmin alkavaan peliin olisi kohdillaan.

Säännöistä ei pahemmin päästy perille vaikka kovasti koitettiinkin googlettaa. Meidän mielestä pelaajat olivat vähän niin kuin koko ajan menossa väärään suuntaan. Sen sijaan ostimme hienot fanipaidat ja kävi vielä niin hyvä tuurikin, että kyseinen joukkue, jota siis paitojemme mukaan kannatimme, voitti. Olo oli siis melkein kuin asiantuntijoilla. Sekä mikä parasta, saimme otettua niin monta hyvää kuvaa, että facebookkia voisi päivittää jouluun saakka päivittäin pelkästään pelikuvilla.