Suomituristit morottaas

Kahdeksan kuukauden jälkeen oli kyllä ihan kiva nähdä omaa suomiperhettä myös livenä. Lähestulkoon kaikki aiheet on kyllä spekuloitu aina puhelimen välityksellä mutta olihan se aika luksusta päästä näyttämään paikalliset menomestat ihan livenäkin. Kahdeksan kuukautta luulisi olevan pitkä aika, ja onhan se, mutta aika on oikeasti mennyt ihan älyttömän nopeasti. Melkein yhdeksän kuukautta sitten astui JFK lentokentälle ja siitä saakka on painettu tukkaputkella melkeen koko ajan. Aika tuntuu ennemminkin parilta kuukaudelta kuin yli puolelta vuodelta. Suomen päästä tulevat olivat kyllä hieman eri mieltä… Mutta eipä kenessäkään sen suurempaa muutosta kyllä ollut tapahtunut. Siellä se Suomi ja suomalaiset ovat kuulemma edelleenkin tallella.

Jet Lagia oli sen verran paljon, että Teemu, jota normaalisti ei saisi hereille ennen 10 maanjäristykselläkään, havahtui ensimmäiset aamut tasan 5.00am ja toivotti hyvää huomenta. Kelloa katsoessa totesi kyllä itsekin, että ei ole koko elämänsä aikana ollut näin virkeä näin aikaisin. Vähän niin kuin vinkiksi, että voisi skarpata siellä Suomessakin. Maapähkinävoileivästä tuli ehdoton aamupalasuosikki ainakin Teemulle ja Dunkin Donuts paikan donarit oli ihan hyvä iltapala. Muita kuuluisia jenkkiketjuja ei taidettu pahemmin keretä testaamaan vaikka ravintoloissa melkein joka ilta syötiinkin.

Seitsemän päivää kun koittaa suunnitella ja toteuttaa siten että pystyisi näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon niin ei lepotaukoja kyllä kamalasti kerkeä ottaa. Se on mentävä sata kymmenen lasissa koko ajan. Kerettiin kumminkin viettää viikonloppu Los Angelesissa, Malibussa ja Santa Barbarassa sekä viikon aikana vierailla San Franciscossa ja Stanfordin yliopistolla, nauttia auringon laskuista ja hiekkarannoista sekä jäätävän kylmästä tyynestä valtamerestä. Heikot Suomalaiset eivät tosin uskaltaneet pidemmälle kuin vain kastamaan varpaat.

Parin viikon sisällä pitäisi ilmoitella järjestölle matkustuskuukauden suunnitelmista ja lentoajankohdasta takaisin Suomeen. Muutama kuukausi olisi vielä aikaa ottaa kaikki mahdollinen irti Jenkkilästä ja sitten palata nauttimaan Suomen ihanan lämpimästä talvesta. See you soon!!

San Diego

Kun on kerran päässyt matkustelun makuun niin miksi sitä sitten lopettamaan, tai edes pitämään pikku huilaustaukoa. Tällä kertaa voi laittaa rastin ruutuun San Diegon kohdalle. Irtiotto arjesta ei kuitenkaan ollut pelkästään lomailua, sillä au pairina ollessa on suoritettava 6 kurssia ( joko yliopistossa tai collegessa ) ja perjantaista maanantaihin kestävä kurssi oli yksi tapa kerätä kasaan nämä creditit. Intensiivistä opiskelua aamu kahdeksasta ilta kymmeneen oli siis tiedossa.

Kurssin aiheena oli yllätys, yllätys, Amerikka, sen kulttuuri, politiikka, historia ja kaikki muutkin tärkeät asiat siinä sivussa. Lisäksi käytiin vielä spesiaalina San Diegon historiaa. Aamut aloitettiin hotellin aamupalalla, jonka jälkeen ihan aito ja oikea amerikkalainen koulubussi kuljetti meidät koululle. Kun kyydissäolijat innostuivat laulamaan meno- ja tulomatkoilla, oli noin 50 kymppinen kuski vähintäänkin täysillä mukana mahtavine tanssimuuveineen. Koululla päivät koostuivat luokkaopetuksesta, kahoot kisoista, korttipeleistä ja tietokilpailuista. Lisäksi kiersimme mahtavalla keltaisella koulubussilla ympäri San Diegon nähtävyyksiä ja suoritimme erilaisia tehtäviä. Muun muassa valokuvahaaste vanhassa kaupungissa, vapaaehtoistyötä Balboa Parkin tiedemuseossa ja USS Midway museossa sekä merileijonien metsästystä La Jolla rannalla olivat listalla.

Ruoka oli hyvää, paitsi picnic illallisen burrito oli aivan jäätävää. Jokaisen burriton sisään oli tungettu KOKONAINEN kana. Ei mitään muuta. Muuten meille tarjoiltiin totta kai amerikkalaiseen tyyliin pizzaa, kiinalaista ruokaa, tacoja sekä snacksejä. Jokaisen illallisen jälkeen oli myös erillinen jälkiruokakattaus, jonka totesimme jo heti ensimmäisenä päivänä olevan paras hetki koko päivästä. Ei siis valittamista, paitsi burritosta.

Kurssin paras asia oli ehdottomasti se, että sai uusia kavereita. Välillä vaan löytyy sellaisia tyyppejä keiden kanssa mätsää samalla sekunnilla kun alkaa keskustella. Maanantai- iltana kun piti hyvästellä, niin kyyneliä pyyhittiin kyllä silmistä.

Kaiken kaikkiaan kurssista kertyi 50 tuntia opiskelua. Kaikkien iloksi keskimääräinen tuntimäärä, jonka tarvitsemme on noin 60-72 tuntia, joten nyt olisi sitten tiedossa kotitehtävien tekemistä noin 20 tunnin edestä. Ei voi muuta sanoa, kuin että tuntuu jo melkein oikealta opiskelulta.