Matching process

Kun olin päätöksen sitten tehnyt, että Au Pairiksi haen, oli seuraavana vuorossa mulle parhaiten sopivan perheen etsiminen. Sekä kääntäen; Minut tulisi luultavasti valitsemaan perhe, jolle musta olisi kaikista eniten apua. Perheen etsiminen eli matching process oli oikeastaan varmaan yksi mun elämän jännittävimmistä ja toisaalta hermostuttavimmista ajoista (tähän mennessä). Järjestöltä kyllä vakuutettiin, että lähestulkoon joka hakijalle perhe aina on löytynyt mutta silti mun fiilikset oli välillä aika stressaantuneet. On pakko myöntää, että kerkesin sellaisiakin ajatuksia pyöritellä, missä kaikki muut hakijat ovat vaan parempia, ja mulle ei sitä just oikeaa perhettä ikinä löydykään. Olin kumminkin tehnyt jo päätöksen välivuodesta, kun olin luopunut yliopiston opiskelupaikasta. Kaikki oli siis laitettu sen varaan, että ulkomaille tässä tullaan lähtemään. En ollut tässä vaiheessa vielä puhunut koko hommasta kun ihan vaan mun läheisimmille kavereille. Varmaan siksi, että koko asia tuntui vielä tosi epätodelliselta. En osannut oikein suhtautua siihen, että lähtö rapakon toiselle puolelle voisi oikeasti tulla tapahtumaan. En viitsinyt puhua asiasta silloin sen suuremmin, ennen kuin tiesin, että lähteminen on oikeasti ihan sata varmaa. Nyt sen sijaan mun perheellä, sukulaisilla ja kavereilla ei taida olla päivääkään ilman, että he joutuvat kuuntelemaan Au Pair juttuja ja mun jännittämistä.

Matching alkoi siis silleen, että mulle luotiin oma profiili. Tämän profiilin kautta perheet Amerikassa pääsivät sitten miettimään jos olisin heille oikeanlainen ehdokas. Mun piti täyttää englanniksi oikeastaan ihan kaikki tiedot itsestäni; viralliset terveys- ja perhetiedot sekä epävirallisemmat harrastukset, kaverit ja vapaa-ajanviettotavat. Profiiliin piti kertoa muun muassa se miten suhtaudun koulunkäyntiin ja kotitöihin, millaisia arvoja mulla itselläni on ja miten mun mielestä lapsia pitäisi kasvattaa sekä miten minut on kasvatettu. Kirjoittelin lomakkeita vissiin viikon ajan ennen kuin sain kaikki valmiiksi. Suurimpaan osaan kysymyksistä oli kyllä tosi helppo vastata. Olen kotona tottunut osallistumaan kotitöihin sekä ollut lasten kanssa tekemisissä, joten aiheisiin tuntui tosi luonnolliselta ottaa kantaa. Kaikista vaikeinta profiilin tekemisessä oli oman itsensä kuvaileminen. Oli oikeasti yllättävän haastavaa alkaa syvällisemmin miettiä, että minkälainen ihminen minä itse olen luonteeltani tai miten kuvailisin meidän perheenjäsenten suhdetta toisiinsa. Sekin tuntui jotenkin tosi hassulta, että mun kuvailujen perusteella täysin tuntematon perhe sitten päätyy valitsemaan juuri minut. Hakemukseen kuului myös kuva-albumi sekä profiilikuva. Lisäksi profiiliin oli tarkoitus kuvata noin kolmen minuutin esittelyvideo itsestään, jotta myös perheen pienetkin lapset pystyvät osallistumaan Au Pairin valintaan. Mun oli tarkoitus lisätä video vasta jälkeenpäin mutta en sitten ikinä sitä kerennyt tehdä, kun löysin jo sopivan perheen (oikeasti mulla oli vähän vaikeuksia päästä alkuun videon kuvaamisessa…).

Kun olin saanut profiilin valmiiksi, alkoi todellinen matching perheiden kanssa. Homma toimi siten, että mulle tuli sähköpostiin aina ilmoitus, jos amerikkalainen perhe oli kiinnostunut mun profiilista. Sähköpostissa kerrottiin aina perheen sukunimi sekä kaupunki ja osavaltio, mistä he olivat kotoisin. Tämän jälkeen pääsin selaamaan myös perheen profiilia, jossa he esittelivät itseään ja kertoivat millaista Au Pairia olisivat hakemassa. Usein perheet lähettivät vielä sähköpostia, jossa esittelivät itseään enemmän ja kertoivat miksi juuri mun profiili oli heidän mielenkiinnon herättänyt. Mun ensimmäinen” Host Family Match” tuli noin viikko sen jälkeen kun olin saanut profiilin valmiiksi. Olin syömässä iltapalaa yhdessä mun muun perheen kanssa. Menin hakemaan puhelinta, ihan vaan tarkoituksena näyttää siitä jotakin. Samalla sitten katsoin, että oli tullut kaksi sähköpostia. Olin saanut ilmoituksen, että perhe New Yorkista olisi kiinnostunut musta. Toinen sähköposti oli perheen lähettämä ja siinä he toivoivat, että menisin katsomaan heidän profiiliaan, ja ilmoittaisin milloin olisi mahdollista Skypettää. Vastasin sitten perheelle, että olisin kiinnostunut ja sovittiin Skype- ajankohdasta. Ensimmäinen Skype haastattelu jännitti aivan hirveästi. Olin saanut järjestöltä ihan superhyvät ohjeet haastatteluja varten sekä lisäksi meille oli pidetty myös netissä noin tunnin kestävä online- luento. Silti en tiennyt yhtään mitä odottaa. Eka haastattelu meni kuitenkin yllättävän hyvin ja hämmästyin itsekin kuinka rennosti ja luonnollisesti pystyin olemaan. Seuraavat haastattelut alkoivatkin sitten mennä jo rutiinilla. Juteltiin New Yorkin perheen kanssa useita kertoja mutta perhe päätyi lopulta valitsemaan toisen ehdokkaan. Olin tilanteesta aika pettynyt ja harmissani mutta tiesin, ettei sille voinut mitään. Kerkesin saamaan Host Family Matcheja ainakin Seattlesta, Bostonista, Californiasta ja Ohiosta ennen kuin löysin mun host perheen.

Ja perheitähän oli siis aivan laidasta laitaan. Eräs perhe oli rajoittanut lastensa mediankäytön pelkästään viikonloppuihin. Lapsilta oli siis kielletty telkkarinkin katselu arkipäivisin. Yksi perhe kirjoitti hakemuksessa kahdesta vilkkaasta pikkupojasta, joilla on jo oma lastenhoitaja mutta he tarvitsevat vielä lisäksi Au Pairinkin (kyseessä taisi olla siis erittäin vilkkaat pojat). Erään perheen kaksostytöt harrastivat näyttelemistä ja Au Pairin tehtävä olisi ollut kuljettaa tyttöjä vuoropäivinä teatterille. Näytöksiä kun oli joka päivä ja tytöt näyttelivät samaa roolia. Joillakin perheillä oli myös hauskoja tapoja kuten tortillojen syöminen joka perjantai. Haastatteluissa perheet tahtoivat usein tietää vielä tarkemmin miksi haen Au Pairiksi ja tietysti sen kuinka paljon mulla on kokemusta lasten kanssa olemisesta. Hurjan monelle perheelle tuntui olevan tärkeää se, että Au Pairin pitäisi keksiä lapsille jotain muuta ohjelmaa kuin elokuvien katselu tai pelaaminen tabletilla ja tietokoneella. Yhteistä monissa perheissä oli myös se, että haastattelun hoiti aluksi vain äiti. Vasta myöhemmin pääsi mahdollisesti tapaamaan perheen isän ja lapset.

11.6 tuli sitten mun vuoro löytää perhe. Olin puhunut perheen äidin kanssa jo muutaman kerran Skypen kautta ja oltiin puhuttu, että seuraavalla kerralla pääsisin puhumaan myös lasten kanssa. Skype- puhelu oli sovittu lauantaille ja samana päivänä oli myös pesispeli, jota olin mun parhaan kaverin kanssa katsomassa. Lähdin sitten kesken pelin puhumaan perheelle. Juteltiin ensin äidin kanssa ihan perus asioista ja sen jälkeen myös lasten kanssa. Puhuttiin harrastuksista, lemmikeistä, lemppari ruuista ja koulusta. Puhelun lopuksi perheen äiti pyysi vielä saada puhua ja kysyi millaisilta lapset vaikutti. Vastasin, että he olivat juuri niin ihania ja mukavia kuin olin ajatellutkin. Seuraavaksi äiti kysyi mun fiiliksiä siitä, olisinko omasta mielestä valmis olemaan Au Pair. Kerroin, että kyllä musta tällä hetkellä siltä tuntuu. Sen jälkeen äiti kysyi, että miltä tuntuisi, jos perhe olisi heidän perheensä. Johon vastin, että tuntuisi ihan uskomattoman ihanalta. Asia oli sitten sillä sovittu ja mulle oli löytynyt perhe. Puhelun jälkeen menin kertomaan porukoille, että homman nimi olisi nyt sellainen, että tää tyttö suuntaa lokakuussa Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin. 

Ps. kohta voi aloittaa lähtölaskennan, koska tänään on jäljellä 17 päivää Suomessa!!

-Emma