Au Pairiksi lähteminen on siis hieman eri asia, kun että
lähtis vaan pitkälle lomamatkalle. Au Pair ajan tarkoituksena on se, että
ulkomaille lähetään töihin hoitamaan lapsia ja elämään osaksi perhettä. Siinä
samalla sitten pääsee tutustumaan uuteen kulttuuriin ja tapoihin sekä
mahdollisesti myös opiskelemaan. Työajat tietysti vaihtelee perheittäin mutta
mulla se tulee olemaan 45 tuntia viikossa eli töitä saan oikeasti tehdä kyllä
ihan kunnolla. En ajattelekaan tulevaa vuotta silleen, että haluan vain lähteä
lomailemaan, vaan oikeasti käyttää välivuoden hyväksi ja ottaa siitä irti niin
paljon kuin mahdollista. Haluun lähteä haastamaan itseäni ja testaamaan
pystynkö elämään vuoden ilman sitä tukiverkkoa, joka mulla on tähän asti ollut
jeesaamassa. Vähän niin kuin pesiksessäkin asetetaan joka kaudelle tavoite, mun
ensi vuoden tavoite on itsensä kehittäminen ja henkinen kasvaminen. #ONCEINALIFETIME
Au Pairiksi on siis mahdollista lähteä oikeastaan ihan minne
itse haluaa. Mikä valtio sillä hetkellä tuntuu itselle luonnollisimmalta ja
kiinnostavimmalta. Ainoana vaatimuksena tietysti voi pitää sitä, että
kyseisestä paikasta pitäisi löytyä perhe, joka olisi juuri silloin etsimässä Au
Pairia itselleen. Vaihtoehtoja rajaa tai laajentaa tietysti se päätös, haluaako
lähteä järjestön kautta vai ihan itsekseen. Esimerkiksi järjestö, jonka kautta
itse matkustan, on vaan Yhdysvaltoihin. Henkilökohtaisesti halusin hakea ehdottomasti
järjestön kautta, sillä se tuntuu turvallisemmalta, ja samalla tiedän, että
koko hakuprosessin ja koko ens vuoden ajan mulla on aina joku, keltä tuun
saamaan apua. Tähänkin asti oon saanut ihan super paljon vinkkejä ja neuvoja oman hakemuksen kanssa, joita ilman en ois varmasti pärjännyt.
Järjestöissäkin on siis valinnan varaa jonkun verran. Mulle
se oikea järjestö oli Cultural Care Au Pair. En itse asiassa käyttänyt edes
kovin paljon aikaa siihen, että olisin tutustunut hirveän moneen muuhun
vaihtoehtoon. Enkä kyllä oo sitä mieltä, että se olisi ollut jonkinlainen virhe.
En voi nyt ihan sadan prosentin varmuudella sanoa milloin oli tarkalleen ottaen
se hetki kun päätin, että haluan lähteä juuri Cultural Care Au Pair järjestön
kautta. Muistan sen, että taisi olla helmikuun puoliväli ja selasin Facebookin
etusivua. Jotenkin sitten jonkun kaverin kautta mulle oli tullut mainos
kyseisestä järjestöstä ja ihan vaan hetken mielijohteesta menin ja tutustuin
heidän nettisivuihin. Samalla sitten myös päätin, että tilaan esitteen kotiin.
Kun esite sitten tuli, oli helmikuun loppu ja olin yksinään kotona. Mun muu
perhe oli lomalla Levillä ja olin jäänyt kotiin lukemaan tuleviin yo kokeisiin.
Selasin esitettä läpi (vissiin joka päivä viikon ajan) ja taisin soittaakin
porukoille ja mainita, että pieni kiinnostus ois herännyt Au Pair hommaa
kohtaan. Tässä vaiheessa mun ideaa ei tosin noteerattu sen suuremmin. Muutaman
päivän päästä mulle tuli myös puhelu Cultural Care järjestöltä. No viisaana
tyttönä en tietenkään ymmärtänyt, että koska järjestö ei ole suomalainen, niin
eiväthän he tietenkään puhelimessakaan suomea puhu. Mulle seurasi siitä siis
niin totaalinen järkytys, että löin heille luurin korvaan. Rohkaisin sitten
itseni seuraava päivänä ja yritin soittaa heille takaisin. En tosin päässyt
pidemmälle kuin kolmeen tuuttaukseen ja sitten oli pakko sulkea puhelin, ennen
kuin kukaan kerkesi toisesta päästä vastata. No kolmannella yrityksellä kun he
Cultural Carelta soittivat, tajusin, että eihän tässä nyt mitään vaikeaa olekaan. Onnistuin
myös pistämään kiireen piikkiin sen, että en ollut ehtinyt soittaa toimistolle.
(tilannehan oli oikeasti siis se, että hengasin vaan kaiket päivät kotona, kun
kaikki lukiokurssitkin oli jo suoritettu…). Ilmoittauduin puhelun aikana myös Helsingissä pidettävään
info tilaisuuteen, joka oli seuraava askel hakuprosessissa. Näin jälkeenpäin ei
voi oikeesti kun nauraa koko tilanteelle.
Infotilaisuuteen lähtiessä mun fiilikset oli vähän vielä
sellaiset, että en todellakaan ollut sata varma, onko Au Pair elämä sen mun
juttu. Kun info oli päättynyt, tiesin että kyllä, todellakin on! Parin tunnin
esittely sekä varsinkin video, joka meille näytettiin, sai vakuuttumaan. Videon
fiilis ja sympaattisuus vetosi muhun ihan täysin ja tiesin, että tää on se
juttu, mitä haluun tehdä. Tätä mä tarvin ennen kun haluun jatkaa opiskelua
(linkki videoon https://www.youtube.com/watch?v=7shsZOlKv5M ). Tilaisuudessa meillä oli mahis myös jutella entisten Au Pairien kanssa
ja kysellä ihan kaikkea mitä mieleen tuli. Infon lopuksi kaikilla oli myös noin
puoli tuntia kestävä henkilökohtainen haastattelu, joka oli suurimmaksi osaksi
suomeksi mutta myös muutama kysymys enkuksi.
Cultural Care Au Pair, järjestö jonka kautta matkustan, on
siis USA:n hallituksen hyväksymä ja laillisesti valtuutettu, luotettava Au Pair
järjestö. Ohjelmaan hakijoilta edellytetään 18 - 26-vuoden ikää, riittävää lastenhoitokokemusta, ajokorttia, toisen asteen koulun suorittamista ja rikosrekisteriä
ei saisi olla. Lisäksi hakijan terveys tulisi olla hyvä ja hänen pitäisi olla tupakoimaton
sekä pystyä sitoutumaan vähintään 12 kuukaudeksi. Cultural Care Au Pair
järjestön Au Pairit tulee siis asumaan Yhdysvalloissa 12- 24 kuukautta ja
tienaa viikossa 195.75 dollaria. Järjestö hoitaa tarvittavan J1-viisumin,
kaikki matkajärjestelyt sekä meno-paluulennot. Cultural Care Au Pair järjestön Au
Pairit pääsee tutustumaan myös amerikkalaiseen college-elämään, sillä järjestö
maksaa 500 dollarin edestä avustusta opinnoissa. Tähän järjestöön kuuluu myös
se, että eka viikko tullaan viettämään Au Pair koulussa New Yorkissa ja
kertaamaan siellä kaikki tärkeät asiat ennen perheisiin menoa. Ehkä tässä oli
muutama juttu, miks mulle just Cultural Care Au Pair oli se parhaimmalta
vaikuttava järjestö. Eikä Au Pairiksi lähteminen todellakaan vastaan esimerkiksi vaihtovuoden hintoja. Järjestölle oon maksanut vähän reilu 600 euroa, johon sisältyy muun muassa ne meno-paluulennot. Lisäksi maksettavaa tulee vuodeksi otettavasta vakuutuksesta, joka oli noin reilu 700 euroa. Eli ei siis todellakaan paha siihen nähden, että asumisesta ei tarvi maksaa mitään ja joka viikko saa vajaan 200 dollarin palkan.
Ja miks sitte just Yhdysvallat. Ensinnäkin ihan varmaan vaan just sen takia, koska se on Yhdysvallat. Musta tuntuu, että Yhdysvaltojen kulttuuri, kaupungit ja ihmiset on jotenkin hirveen houkuttelevia ja kutsuvia. Valmiiksi jo tietää, että kun kone laskeutuu, vastassa on jotaan ihan täysin uutta. Yhdysvaltojen suuri medianäkyvyyskin vaikuttaa jonkun verran asiaan. Varmaan 90% kaikista leffoista ja sarjoistakin, joita katson sijoittuu just kyseiseen valtioon. On hauska päästä katsomaan pitääkö oikeesti ne kaikki kliseet paikkansa, jotka Amerikan yhteydessä aina mainitaan.
Ps. Enää 25 päivää Suomessa!!!!
-Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti